On A Island

Paluu.

2009-09-01T14:37:00.001Z

Otin tällaisen todistelukuvan. Kyllä, olen ihan oikeasti palannut Suomeen. Lopullisesti. Tai niin lopullisesti, kun jo seuraavaa muuttoaan ulkomaille suunnitteleva voi.

Massiiviset vuorijonot vaihtuivat silmiä sokaisevaan vihreyteen, kasveja on uskomattoman paljon joka puolella ja puut niin korkeita, että ne näyttävät silmissäni melkein koomisesti venytetyiltä. Raikas merituulikin vaihtui pysähtyneeseen ja tukahduttavaan ilmaan. Vieläkin tuntuu, että ulkona on vaikea hengittää kun ilma ei liiku.

Islannissa haikailin kotimaahan ja Suomeen palattuani kaipaan melkein taukoamatta takaisin Islantiin. Mistähän tämä tyytymättömyys ja levottomuus oikein johtuu? W jäi meidän kotiin Islantiin melkein viikoksi minun jälkeeni, tiistaina aamuyöstä kello viisi lähti kohti lentokenttää. Piti huolta tavaroiden myynnistä, pesukone ja telkkari saatiin myytyä hyvään hintaan, muut kamat saavat jäädä asuntoon, toivottavasti joku niitä tarvitsee. Kiitos Skypen, soittelin kotiin Islantiin monta kertaa päivässä.

En nyt tahdo tehdä tästä mitään valituspostausta, mutta aika montaa asiaa on ikävä. Kaikkein eniten omaa kotia, tuttuja rutiineita, ikkunan takana huojuvaa Atlanttia ja Wimiä. Vaikka olenkin asunut ulkomailla lyhyempiä jaksoja monesti aiemmin, tämä on varmaankin yksi vaikeimmista ellei vaikein asia mitä olen koskaan tehnyt ja käynyt läpi. Kun kerran repii juurensa irti ja muuttaa ulkomaille määräämättömäksi ajaksi, ei kotimaahan paluu tunnu enää samalta. Tuntuu, että olen enemmän “pohjoismaiden kansalainen” kuin Suomen kansalainen. Vaikka onhan se aika vaikeaa, kun enää missään ei tunne olevansa kotona.

Tässä kuvia meidän kodista länsikaupungissa. Etsittiin asuntoa ja kun löydettiin se oikea, alkoi kalusteiden hankinta ja kaiken rakentaminen. Mitään ei kumpikaan omistanut Islannissa. Ei mitään. Autoa nyt ei varsinkaan: kalusteet ostettiin kirppikseltä ja IKEAsta, ja tuotiin bussissa tai taksilla kotiin. Ahtaassa portaikossa kannettiin sohvat, sängyt sun muut ylimpään kerrokseen, ihan kahdestaan. Hyviä muistoja.

Oli ihanaa kun oli oma turvallinen koti, jossa ei tarvinnut kestää kämppiksiä tai muiden metelöintiä. Mutta oli kotoa kiva lähteäkin! Saaren ympäri reissaaminen ja muu matkailu olivat ihan ehdottomasti huippukohtia. Käytiinpä maailman kaukaisimmalla ja vaikeapääsyisimmällä kesämökilläkin, siitä piti kirjoitella ihan oma postauksensa aikoinaan, mutta se jäi. Nelivedolla pystysuoraa vuorenseinää ylös ja kaikenmaailman kiviröykkiöiden ylitystä tunnin verran, voin sanoa että tätä likkaa pelotti.

Ei huolta mökkinaapureista.

Islanti vaan vie mennessään. Niin on käynyt jo monille, ja kävi minullekin. Kuitenkin jotakuta kiinnostaa, niin kyllä, aion palata. Pikemminkin kuin luulittekaan, lokakuun alussa olisi tarkoitus mennä viikoksi avustamaan Iceland Airwaves –sisäfestivaalien järjestelyissä. Vaikka eihän se samalta tunnu. Oma koti ja oma ihana tuplavee ovat poissa. Ehkä minusta tulee yksi heistä, jotka palaavat Islantiin töihin joka kesä ja karkaavat kun syyssateet alkavat…

Tältä erää sanon kuitenkin kiitos tuhannesti kaikille lukijoille, teille oli ihanaa kirjoitella sekä jakaa ajatuksiani ja kuviani Islannista teidän kanssanne. Islannissa käyneet tai asuneet varmasti tunnistivat tuttuja asioita ja paikkoja, ja niille joiden matkakuumeen onnistuin sytyttämään sanon: menkää, menkää, menkää! (mutta menkää kesällä) Samaan hengenvetoon varoitan: saatatte menettää ihan pienen palasen sydäntänne.

Laura kiittää kuluneesta vuodesta entistä epävarmempana siitä, mitä elämältään haluaa, mutta tuhansia mittaamattoman arvokkaita kokemuksia rikkaampana. Pitäkää huolta ja tsemppiä kaikille, jotka asuvat ulkomailla, ovat joskus asuneet tai suunnittelevat sinne muuttoa, olette todella vahvoja ihmisiä!

Til hamingju með afmælið

2009-08-26T18:50:00.001Z

Eli hyvää syntymäpäivää mulle vaan!

Maanantaina kaiken lähtökaaoksen ja surun keskellä mulla sattui olemaan synttärit. W vei mut yllätysheppa-ajelulle, käski olla valmiina kello yksi ja odottaa alaovella kyytiä. Laxnes-issikkatallin pikkubussi sieltä huristeli hakemaan meitä molempia. Oli ihan superkivaa! Oon niin pitkään jo unelmoinut heppailusta. Tekispä mieli lähteä uudelleen, vaikka vielä parin päivän jälkeenkään eivät kaikki paikat ole parantuneet. Pyllyyn sattuu, hartioihin sattuu, jalkoihin sattuu, selkään sattuu…

Tänään on viimeinen päiväni Reykjavikissä!!! Koko päivän oon pakkaillut ja itkeskellyt. Kirjoittelen hyvästejä tänne vielä, nyt ei ole sen aika vaan haluan viettää kaiken mahdollisen ajan W:n kanssa. Ja vähän pakkailunkin, mutta vaan siksi, että on pakko.

Emotionaalinen sekasorto.

Tässä mun Islannin hyvästibiisi. Alussa tuuttaavat Grandin kalastaja-alussataman tutut sumutorvet… <3 Kaikkea tulee niin ikävä…

Kulttuuria ja hyvästejä

2009-08-23T21:56:00.001Z

Äiti on nyt vähän väsynyt. Ja vaikken ole äiti niin voin silti olla kuolemanväsynyt. Tai ehkä voisi sanoa, että olen parin sadan erittäin humalaisen lasten äiti, joka siivoaa jälkiä ja erittäin humalaisten lasten tyhjiä kaljatuoppeja.

Jos meni liian vaikeaksi, niin toisin sanoen viime perjantai ja lauantai yöt olivat viimeiset vuoroni Kaffibarinnissa. Ensimmäisenä iltana voin tosi pahoin ja oli vaikeeta jaksaa, lauantaina tsemppasin viimeistä yötä varten ja pidin hauskaa. Keskiyöstä aamu seitsemään ei ole se helpoin työvuoro. Varsinkin jos pujottelee ihmislabyrintissä ja juoksee ylös alas ilman hetken rauhaa.

Kyllä mulle tulee sitä paikkaa ikävä. Kaksikerroksinen punainen puutalo, pieni, ahdas, kotoisa ja olohuonemainen. Täynnä kaatokännisiä, epäkohteliaita mutta iloisia ihmisiä. Kymmenittäin takahuoneessa pyöriviä vakkariasiakkaita, joihin tutustuminen teki työstä paljon hauskempaa. Islantilaisista ei vaan voi olla pitämättä, ne on jotenkin niin… aitoja, lapsenomaisen viattomia ressukoita.

Muistatteko kun aloitin työt tammikuussa ja laitoin kuvan uusista kimaltelevan kultaisista työkengistäni? (Tämä postaus tässä elikkäs ‘Kaffi, anyone?’)

No ihan ei kimalla enää niin paljon.

Nuo ovat kyllä todelliset bailu-kengät! Niiden päälle on kaatunut varmaan tuopeittain kaljaa ja ne ovat tepastelleet miljoonien lasinsirujen yli. Koska lukijoitani varmasti kiinnostaa, kengät myös haisevat sille, että ne ovat viimeisen puolen vuoden aikana saaneet aikamoisen kaljakylvyn. En uskalla edes avata tota suojapussukkaa enää. Roskiin, äN – Yy – Tee…

Sitten juomakulttuurista toisenlaiseen kulttuuriin: 22. elokuuta eli lauantaina oli Reykjavikissa Menningarnótt eli kulttuuriyö. Sama meininki kuin Helsingin taiteidenyö, taidetta ja kulttuuria ympäri kaupunkia koko päivän, ja illalla kylän nuoret tukkivat keskustan juopottelullaan. Poliisilla riittää tekemistä. Itselläni lauantai meni lähinnä nukkuessa, mutta just ennen töihinlähtöä yhdentoista jälkeen illalla alkoi satamassa ihan meidän vieressä aivan mahtava ilotulitus, jota kurkin sitten innoissani olkkarin ikkunasta. Otin videotakin!

Ajatelkaa, kaiken laman ja kaaoksen keskellä islantilaisilla on silti kanttia suhauttaa tuhansia kruunuja taivaan tuuliin, ihan vaan kauneuden ja ilon vuoksi. Eikö olekin ihanaa? Islantilainen suloinen naiivius, kyky ottaa asiat rennosti ja nauttia elämästä ja siitä vähästä mitä tällä saarella tapahtuu. Paikallinen luonteenlaatu on kai yksi niistä syistä, miksi kerran täällä asuneet ulkomaalaiset palaavat aina takaisin. Todennäköisesti myös minä.

í Vestmannaeyjum

2009-08-20T18:07:00.001Z

Turvallisesti perillä kotona Reykjavikissä. Kylläpä tämäkin kaupunki tuntuu taas valtavalta :D Onneksi oltiin etukäteen viisaita ja varattiin paluumatkalle lentoliput, keskustasta keskustaan reilusti alle puolentunnin, helppoa ja mukavaa. Ei oksentavia kanssamatkustajia.

Niin kuin jo kirjoitinkin, oli menomatka aika hurja. Päivä oli todella tuulinen ja aallokko sen mukainen. Kopioin viereisen käytävän sohvalla maanneelta naiselta oivan anti-seasick selviämismetodin: makaa sohvalla. Haha, ovelaa. Suljin silmät, enkä yrittänytkään nousta.

Oltiin perillä Vestmansaarilla kaksi yötä, eka päivä oli tuulinen ja kurja, sitä seuranneena yönä satoi kaatamalla, mutta… Seuraava päivä olikin sitten upea. Luulin eksyneeni Espanjaan tai jonnekin, kun vaellettiin saaren länsirannikon kallioreunaa, meri kimmelsi auringossa ja vaatteita sai kuoria päältään niin paljon kuin kehtasi.

Paikan päällä sain kuulla saaren historiasta: 23.1.1973 tapahtui Heimaeylla tuhoisa tulivuorenpurkaus täysin yllättäen, tuhoten melkein kolmasosan saaren keskustasta ja asutuksesta. Henkilövahingoista en tiedä, luulen että suurin osa saaren 5.000 asukkaasta saatiin evakuoitua Islantiin, mutta oli aika karmeaa katsottavaa kun laavamassan uumenista oli kaivettu esiin taloja, tai niiden kattoja ja seiniä.
Ne onnekkaat, joiden taloa yli kymmenenmetrinen laava ei ollut niellyt, löysivät kotinsa 50-200cm korkean tuhkakerroksen alta. Käytännössä koko saaren keskusta oli siis joko laavan tai tuhkan peitossa. En todellakaan käsitä, kuinka sellainen määrä tuhkaa on saatu kaivettua pois, ja minne se on laitettu?? Kyllä islantilaisillakin sitä sisua näyttää piisaavan, luontoa kunnioitetaan mutta sille ei anneta periksi! (Täältä voi lukea aiheesta lisää)

Päivä 2, länsirannikon vaellus

Perinteistä islantilaista kalankuivausta

Voin sanoo että ihan kivalle haisi parisataa mädännyttä kalaa. No, ainakin lampaat näytti viihtyvän.

Ehdottomasti suosittelen Vestmansaari-visiitin sisällyttämistä Islannin matkaan. Ainakin kesällä. Yksi tai kaksi yötä on sopivasti, nähtävää riittää juuri sen verran mutta ravintoloista on pulaa. Meidän yöpaikka oli keskustassa nuorisohostellissa, suhteellisen budjettimatkailijoita kun ollaan, mutta aurinkoisena päivänä vuokrattu kesämökki olisi kelvannut. Suosittelen kokeilemaan, maaseutu oli aivan upea (lampaita, issikoita ja ihanalta tuoksuvia kalankuivaustelineitä). Mukiinmenevät maisemat! ;)

Góða nótt Vestmannaeyjar og takk fyrir okkur!

Terveisiä Vestmansaarilta!

2009-08-18T22:00:00.006Z

Terveisiä vielä pienemmältä saarelta Atlantin keskellä!

Hyvin myrskyinen ja höykyttävä merimatka takana, aloin olla aika kypsä jo reissun loppumetreillä. Vatsani ei vaan tykkää siitä, että mennään tuntikaupalla ensin ylös ja sitten alas. Laivan keulan ikkunoista oli oikein rentouttava katsella, kun ensin näkyi meri ja sitten pilviä.

Kun sitä oli kestänyt pari tuntia, alkoi monien masu antaa periksi ja kylläpä vain, ei ollut yhden käden sormilla laskettavissa pyttyyn tai paperimukeihin ylen antavien määrä. Taistelin itseni siihen coolimpaan jengiin, joiden sisuskalut kestävät merenkäynnin. (Ei ollu helppoo) HipHei ja merimieslakki! Tai ainakin joku sertifikaatti merimieheydestä.

Johtuu varmaan tästä karmeesta aikaerosta ja jetlagista, mutta kupsahdetiin W:n kanssa kumpainenkin sänkyyn ja nukuttiin joku kolme tuntia ja herättiin yhdeksältä illalla :D Onnistunut unirytmitys, saa nähdä mihin aikaan jaksaa nukkua taas.

Hostellihuoneen ikkunasta näkyy kaksi tulivuoren kraateria! Hui. Palaillaan myöhemmin.

Go Vest

2009-08-17T17:06:00.001Z

Go Vest’ , life is peaceful there. Go Vest’ , in the open air…

Näin laulelee Pet Shop Boys ja minä aion lähteä ottamaan selvää pitävätkö laulun väittämät paikkansa. Vestmansaarille (Vestmannaeyjar islanniksi) mennään pariksi yöksi, huomenna aamulla ensin bussi Thorlakshöfnin satamakaupunkiin josta pari tuntia merten yli lautalla ja sitten ollaankin perillä. Takaisin tullaan torstaina aamulla, tällä kertaa lentokoneella. Hyvä jos kerkiää kone nousta korkeuksiinsa kun pitääkin jo laskeutua, lentoaika 25 minuuttia…

Jännittää! Vestmansaarilla (me mennään sille isoimmalle pääsaarelle, Heimaey:lle) pitäisi olla paljon pikkuisia lunneja taapertamassa joka paikassa, ja lunni-bongaus onkin varmaan yksi meidän suurimmista syistä lähteä reissuun. Vaelluskenkiä ei ole eikä tule, mutta jotain ulkovaatteita pitäis riipiä kasaan.

Lunneista puheen ollen, meidän oma lunni on jo oven vieressä odottamassa, matkalaukku pakattuna ja valmiina matkaan…

Háskóli Íslands

2009-08-15T17:27:00.023Z

Heippa vaan ja terveisiä yliopistolta!

Viime visiitistä onkin vierähtänyt "hetkinen", viimeksi taisin olla täällä joskus toukokuun alussa. Aika hiljaista täällä on, kun luennot alkavat vasta joskus muutaman viikon päästä. Niin, ja tänään on lauantai.

Mitä mä täällä teen? Tein tikuista asiaa ja tulin tulostamaan osoitteenmuutospapereita ja veroilmoituskaavakkeita ja muuta mukavaa maastamuutto-byrokratiaa. Tulin mä sitten kai oikeasti vähän sanomaan heipat Islannin yliopistollekin. Täällä tuli kuitenkin vietettyä aikaa melkein joka päivä koko viime lukuvuoden ajan. Luennoille herääminen saattoi olla tuskaa, mutta niillä tapasi aina parhaimmat kaverit, nauroi hysteerisesti mille lie jutuille, suunnitteli illan ohjelmaa ja supisi kuulumisia takarivissä (samalla kun silmäkulmasta vilkuili, mitä uusia islantilaisia sanoja opettaja kirjoittaa taululle, jotta oppisi pärjäämään paremmin uudessa maassa).

Hassua, nyt kun istun täällä mieleen palaa aika vahvasti samat fiilikset kun silloin melkein tasan vuosi sitten. Paljon uusia ihmisiä, joista piti yrittää löytää ne, joiden seurassa viihtyisi. Ja löysinhän minä. Oikeastaan kaikki parhaimmat kaverini lopettivat vaihtonsa jo joulukuussa, ja kun itse palasin tammikuussa takaisin, olivat kuviot muuttuneet. Tammikuusta lähtien Wim oli paras kaverini, reissailtiin ympäri maata ja minä aloitin sulautumisen islantilaiseen joukkoon aloittamalla työt Kaffibarinnissa ja valokuvauskurssin Myndlistaskólinnissa.

Se taitaa olla tämä yliopiston ja tietokoneluokan haju... Se saa mut luulemaan olevani se sama epävarma Laura, joka on täysin päästään pyörällä eikä tunne paikkoja nimeksikään. Saatanpa täältä lähtiessäni kävellä vahingossa Leifsgatalle, jossa asuin kämppisten kanssa muutaman ensimmäisen kuukauteni Islannissa.

Mun piti tulla tänne ja vitsailla siitä kuinka tän tietokoneluokan valtaisa mac-rivistö taitaa olla Islannin kulta-ajan peruja, mutta löydänkin nyt itseni melkoisen voimakkaan nostalgia-aallon ja aivomyrskyn kourista. Taitaa olla paras, että katoan mahdollisimman pian kotiini, joka sijaitsee meren äärellä, ei kirkon takana Leifsgatalla ja jossa ei odota minkäänlainen joukko huonostikäyttäytyviä kämppiksiä. Ei edes se yksi itse valittu, kun sekin on pyöräreissulla með hjólastrákar. Niin ja sitä ennen menen kauppaan, josta tiedän tarkalleen missä se sijaitsee, ilman että minun tarvitsee ensin kävellä hiestä märkänä ja väsyneenä koko kaupunki ympäri.

Kiitos ja hei Háskóli Íslands, ja kiitos opiskelijaravintola Háma kaikista niistä herkullisista hummus-voileivistä, joilla opiskeluvoimiani kohotit!

Yö ja päivä

2009-08-10T20:33:00.001Z

Ihan vahingossa taas eilen keskiyöllä kurkkasin ulos ikkunasta ja sitten olikin pakko kiirehtiä kameran ja jalustan kanssa ulos kuvailemaan. Läheisen niemennokan katuvalot heijastuivat niin kauniisti mereen. Tämä meidän meri (tai mun meri, ihan oma) kun niin kovin harvoin on peilityyni. (Niin, ja olin koko viikonlopun yötöissä ja nousin sunnuntaina sängystä joskus ilta-viiden jälkeen, että olin virtaa täynnä vielä keskiyölläkin)

Viiminen valo tuolla niemen kärjessä on majakka.

Sitten vähän suljinajoilla leikkimistä ja mun uusi kirkkaan mintunvihreä, islantilainen villapaita, joka on jättisuuri (XL), mutta aikas ihana.

Eilen yöllä ilmassa oli jo orastavaa syksyntuoksua, sellaista kirpeyttä. Haistan tällaiset asiat heti, mun nenä kun on ergonomisesti suunniteltu haistamaan syksyn ja loppukesän. Ne tuoksuu ihanalle. Sellaselle tunnelmalliselle.

Tänään maanantaina päivällä kesä teki pienoisen paluun, ihan yllätyin, kuinka kevyillä vaatteilla ulkona pärjäsi. Täällä länsikaupungissa (missä asun) on ihan meidän lähellä todella suosittu jäätelökauppa. Jono ulottui ulos asti, ulottuu kuulemma talvisinkin. Ihan kelpo kamaa, sain 500 kruunulla jättipytyllisen Oreo-kekseillä, Snickers-patukan palasilla ja Toblerone-rouheella höystettyä pehmeää vanilja-jätskiä.

Mums, nammi!

Reykjavík Gay Pride

2009-08-07T15:22:00.001Z

Reykjavík Gay Pride eli Hinsegin dagar potkaistiin eilen käyntiin festivaalien avajaisjuhlassa. Kyseiset festivaalit kestävät tänä vuonna torstaista sunnuntaihin, 6.-9.8.2009. Ohjelmaan kuuluu kaikenlaista mitä kuvitella saattaa, on drag-showta, naisten ja miesten “tansseja”, sekä tietysti lauantaina klo 14:00 alkava Gay pride –kulkue.
Menen taas pe ja la yöksi baariin töihin, eli pääsen lauantaina aamulla joskus 07-maissa kotiin.. Mielenkiintoa kyllä riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta sänky saattaa tuntua pitkän yön jälkeen paljon houkuttelevammalta. Nähtäväksi jää, jaksanko nousta paraatia katsomaan. Teen parhaani.

Jos en nää paraatia, niin näinpähän eilen avajaisseremoniat. Eilen satoi koko päivän, joten saavuttiin tyylikkäästi taksilla paikalle. Eikä mun tarvinnut hävetä nahkapöksyissäni kertaakaan, olin kyllä niin näyttävässä seurassa. Oli dragkuningasta ja transgendereitä ja hmm sitten mulla meneekin termit sekaisin. Näkyipä siellä pari homopariakin, jostain toinen oli varsin hulppeissa koroissa ja kimaltelevassa mekossa. Minä ja W oltiin yksi todella harvoista heteropareista. Oli hauskaa!

Mikä parasta, Islannin gaydisko-kuningas ja mun lemppari Páll Óskar esiintyi (Yhdessä Hjaltalín-bändin kanssa)

Paulin esiintymisasut eivät kyllä petä koskaan.. Muutoin tällaiset ns. spektaakkelit tai suuret konsertit aiheuttavat muuhun tottuneelle väkisinkin huvitusta, Islannissa kun kaikki on niin kotikutoista ja pikkuriikkisellä budjetilla luotua. Viiden markan valoshow ja tunnelma kuin koulun kevätjuhlissa. Ei muodollisuuksia tai teeskentelyä, lavalle kävellään ja lavalta kävellään pois. Ehkä pikkuisen vilkutetaan yleisölle, mutta ujosti ja nöyrästi.

Ei ihme, että Islannissa julkkiksia kohdellaan tismalleen kuin ketä tahansa muutakin. Ei edes tuijoteta. Olen nähnyt Sigur Rósin laulajan Jónsin monta kertaa umpikännissä, Björk kävi ystäviensä kanssa Kaffibarinnissa juhlimassa ja paikallisia julkkiksia nyt pyörii kokoajan jaloissa ;) Samoja maahisia ne on kuin muutkin tällä saarella.

Ostoksilla Laugavegurilla

2009-08-06T17:21:00.001Z

Pyhitin koko eilisen shoppailuun, taisi olla ensimmäinen ostospäivä täällä. Islanti kun ei ole mikään shoppailijan paratiisi, ellei sitten omista ylimääräistä tukkua rahaa ja tykkää pukeutua todella ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Meillä oli muutama kuukausi sitten pari belgialaista kylässä (silloin kun ajettiin Islannin ympäri) ja kyseiset tyypit kyllä haukkoivat henkeään Reykjavikin keskustan pääkadulla, Laugavegurilla. Lyhyesti sanottuna täällä vallitsee se ihan perus skandinaavi “leggarit ja pitkä yläosa”, poikkeuksena Suomesta kyseisiä vaatekappaleita ei ole napattu Henkalta tai Ginasta, vaan jostain keskustan lukuisista design-kaupoista (joista mä jaksan puhua loputtomasti). Aika vapaasti saa pukea päälleen mitä vaan uskaltaa ;)

Yksi mun lempiliikkeistä on KronKron. Siellä myydään niin henkeen ja vereen umpi-islantilaisia korkokenkiä, että huh! Näitä kenkiä kokeilin eilen:

(Klikkaa kuvaa niin näät lisää kuvia ja pääset KronKronin kotisivuille)
Aika hurjat vai mitä?? Normaalit juhlakengät esim. mun työpaikalla Kaffibarinnissa. Ja voin sanoa että kun iskin noi jalkaan, tiesin tarkalleen miksi naiset käyttävät tällaisia monstereita. Englanniksi sanottuna tunne oli äärimmäisen “empowering”, nämä kengät jalassa miehet on vain roskia, joita voi poimia jos siltä tuntuu. Ah!

Jos ei ihan kaikkeen uskalla, niin ehkä villapaita sitten? Islantilainen lopapeysa on ikuinen klassikko. Vielä silloin kun yliopistolla jotain asioita muka toimittelin, näkyi lopapeysoja tiuhaan niin nuorten opiskelijoiden kuin opettajienkin päällä. Ja vauvojen. Ja pikkukoirien.

Taisin itsekin vaipua islantilaiseen shoppailuhuumaan, kun kävelin Sputnik-nimiseen 2nd hand –kauppaan ja ensimmäinen asia mitä näin, oli kasa nahkashortseja.
Jep, n a h k a s h o r t s e j a. Ollakseni rehellinen, kävelin kassan kautta iloisesti ulos nahkashortsit mukanani. Surullista mutta totta. Vastaanpa nyt kysymykseen, mikä varmaan jokaisen lukijan päässä pyörii.
Ovatko nahkashortsit hienot?
[ ] kyllä
[ ] ei
[x] ne ovat jotain niin oksettavaa, ettei mielikuvitukseni ole koskaan edes keksinyt että sellaisia voisi olla olemassa.

Joskus vain rakastun asioiden rumuuteen.

Shortsit saattavat lähteä illaksi päälle, tänään alkaa Reykjavik Gay Pride ja meillä on liput avajaisseremoniaan tai showhun, mikälie. Vähän dragia ja paljon musiikkiesityksiä siis luvassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia! (mutta toi sade vois kyllä loppua)

Loppuun asia, jota tulee ikävä: Paikalliset baarit ja kahvilat. Kotoisia, iloisilla väreillä niin sisältä kuin ulkoakin maalattuja puutaloja. Ikivanhoja, pehmoisia sohvia ja nojatuoleja, kukkatapetteja…

Heinäkuun auringonlaskuja

2009-08-05T22:14:00.001Z

3. heinäkuuta 23:13

15. heinäkuuta 23:08

18. heinäkuuta 01:01

20. heinäkuuta 23:22 Vaaleanpunainen hattarataivas

Jos nyt luettelemaan ruvetaan, niin tää kuvien näkymä meidän keittiön kattoikkunasta on yksi asia, jota tulee iso ikävä. Ikkunasta on varsinkin auringonlaskujen aikaan tuijoteltu sen verran, että Esja-vuori ja meri ovat varmaan palaneet verkkokalvoille. Hyvä niin.

ps. Tykkäättekö uudesta ulkomuodosta? Palkkasin graafisen suunnittelijan ihan varta vasten luomaan On a Islandille uuden, freesimmän ilmeen ;) Tai no, en oikeasti palkannut, vaan kävelin seinän taakse keittiöön ja sanoin “W voisitko tehdä mun blogista hienomman…”

Meno meno meno meno, lippu lippu

2009-08-02T23:18:00.001Z

Nyt on paluulippu Suomeen varattu ja maksettu. One way. Koti-ikävä kasvoi liian suureksi. Tuntuu ihan hirveeltä ja ihanalta samaan aikaan. Ja kaikkea katsoo uusin silmin, sellaisin kaihoisin “En olekaan tajunnut miten ihana tämä katu/talo/kahvila/lintu/kukka/roska/ihanmikävaan on, tätä mun tulee ikävä..” Ja tiettyjä tyyppejä, erityisesti työkavereita tulen muistelemaan vielä pitkään.

Meno
07:50 27. Elokuu 2009 Reykjavik Kflvk Intl (KEF) 12:20 27. Elokuu 2009 Oslo Gardemoen (OSL)

13:15 27. Elokuu 2009 Oslo Gardemoen (OSL)
15:40 27. Elokuu 2009 Helsinki (HEL)

Nyt en voi kirjoittaa enempää, koska noiden lentolipputietojen näkeminen ahdistaa mua niin paljon.

Ja kun kirjoittaja lähtee Islannista, loppuu luonnollisesti myös On a Island. Mutta sitä ennen lupaan tehdä vaikka mitä ja kirjoittaa oikein syväluotaavaa raporttia islantilaisesta sielunelämästä..

Takk fyrir sumarið!

2009-07-31T15:13:00.001Z

On pitänyt kirjoittaa tänne jo aikoja sitten, viime aikoina kun on sattunut kaikenlaista kivaa. Tämä viikko oli viimeinen viikko Vinnuskolinnissa, ja oon ollut joka päivä töiden jälkeen niin rättiväsynyt, etten ole vaan jaksanut runoilla blogiin mitään.

Tänään oli sitten vika työpäivä. Mahtava nelivetobussi tuli hakemaan työpaikalta jo puoli 12, hurautettiin lapset koteihinsa, kiitettiin kuluneesta kesästä (“Takk fyrir sumarið”) ja lähdettiin ryhmänjohtajien kesken pitsalle.

Luojan kiitos sain kesän puolivälissä kolme uutta työkaveria, jotka sattuivat olemaan mun parhaat kaverit koko ryhmänjohtajaporukasta. Onnekkaampi en olisi voinut olla, kun vielä mun eka kollega jota päin en sietänyt katsoakaan, sai siirron kokonaan toiselle työalueelle. Loppukesän sain joka päivä nauraa hervottomasti, vitsailla, ottaa rennosti ja pitää kivaa.

Eilen illalla grillailtiin porukalla työkaverit + avecit. Kaivoin pakkasesta ajat sitten Suomesta raahattua rusina&vaahterasiirappi ruisleipää ja iskin grilliin. Tummanruskeat pitkulat nähtyään kysymys kaikkien huulilla oli “What is that??”. No leipää tietenkin, senkin pöllöt. En uskaltanut odottaa jättimenestystä, mutta suomalainen ruisleipä voitti kuin voittikin kaikkien sydämet ja makunystyrät puolelleen, pari tyyppiä kyseli reseptiäkin. Hyvä Suomi!

Arvatkaas mitä mulla on tuossa lautasella, oikeassa reunassa? Niin. Oltiin W:n kanssa varustauduttu soijamakkaroin ja kasvispihvihampparein, jotka olikin ihan taivaallisen hyviä. Tomppa (nimi suomennettu) iski grilliin paketillisen valasta (Jep, welcome to Iceland), enkä voinut jättää mahtavaa tilaisuutta maistaa jotain niinkin erikoista. Islannissa syötävän valaan pyynti on säännösteltyä eikä vahingoita valaskantoja tai saata niitä uhanalaiseksi, ei hätää. Täytyy sanoa, että se oli aivan mielettömän hyvää. Kenties maukkainta lihaa, jota olen koskaan maistanut.

Islannissa on tänään niin kaunis ja aurinkoinen ilma, että W:n pyöräilytiimikaveri soitti ja pyysi meidät kesämökilleen jonnekin 2h matkan päähän Reykjavikista. Tuntuu kivalta, että meillä molemmilla alkaa olla paikallisia ystäviä.

Tänään on ollut jostain syystä ihan huippuhyvä ja iloinen päivä. Toivottavasti muillakin! Seuraavaksi yritän piestä rättiväsymykseni ja valmistautua mökkeilemään.

niin, ja Hyvää alkanutta kesälomaa mulle ja kaikille muille joilla sellainen on!

Matka maan keskipisteeseen

2009-07-22T21:34:00.001Z

En tiedä kannattaisiko mun edes yrittää kuvailla, kun se tuntuu ihan mahdottomalta. Toivon kuvien kertovan vaikka sitten vähän enemmän. Kävin nimittäin eilen kenties elämäni suurimmalla seikkailulla.

Minä ja kolme työkaveripoikaa lähdettiin suoraan töiden jälkeen reissuun, napattiin juuri Färsaarilta palannut Wimpsukka mukaan autoon ja lähdettiin ajamaan ykköstietä kohti seikkailua. Pojat olivat pitkään jo himoinneet jotain “extremeä”, joten homman nimi oli tämä: yli kilometrin pituinen maan alainen luola, viisi seikkailijaa, kuusi taskulamppua. Niin, ja roppakaupalla hermostuneita vitsejä luolapeikoista, luolaan katoamisesta ja sinne hautautumisesta.

Mielessäni olin kuvitellut luolan sileäpohjaiseksi tunneliksi, jossa vain käppäiltäisiin eteenpäin ja ihailtaisiin seinämiä. Joopa joo. Luolaan astuessamme sain heti huomata, että koko luolan pohja on täpötäynna valtavia ja vähemmän valtavia kivenjärkäleitä, joiden ylitykseen tarvittiin todellakin tasapainoa ja keskittymistä. Matka taittui hissukseen kieli keskellä suuta monta metriä korkeita kiviröykkiöitä kivuten ja laskeutuen. Mie-le-tön-tä.

Vuorikiipeilyä harrastava työkaveri osasi kertoa, että kyseinen luola on yksi Islannin happipitoisimmista. Sitä siellä piisasi enemmän kuin maan päällä ja ilma olikin ihanan raikasta koko matkan, vaikka oltiin 40m syvyydessä ja yli kilometrin päässä ainoasta suuaukosta. Eikä siellä hengästynyt laisinkaan.

Kameran kanssa oli ihan mahdoton kiivetä joten matkan varrelta ei ole kuvia, mutta tässä pari kuvaa luolan alusta, jossa maasto oli helppokulkuista ja päivänvaloa näkyi vielä..

Pojat vauhdissa!

Kiitos erityisesti Sindrille, kun johdatit meidät varmasti ja turvallisesti ulos! Pari kertaa meinasi ihan pikkuinen lievä paniikki iskeä(varsinkin kun pelkään pimeää), mutta kun istuttiin alas, sammutettiin taskulamput ja istuttiin pilkkopimeässä luolassa kuuntelemassa veden tippumista luolan katosta, ei voinut kun rentoutua ja nauttia ainutkertaisesta kokemuksesta .

Ja tälle kuvalle en voinut muuta kun revetä totaalisesti. Kai tää oli sit poikien tapa juhlistaa onnistunutta reissua..

High five!

Färsaari-leski

2009-07-14T17:50:00.001Z

Viime sunnuntai oli Islannissa vuoden kuumin päivä ja sen tunsi: aurinko poltteli ihoa ja edes täällä satamassa meren äärellä ei ollut tuulessakaan kylmä. Ja se on tässä maassa paljon se. Yleensä tuuli pilaa kaikki säät ja tekee joka ilmasta kylmän.

Perjantaina työpäivän suurin osa kului mukavasti rusketuksen työstämiseen nurmikolla loikoillen, lauantaina mentiin W:n kanssa Reykjavikin kuuluisan Perlanin takana sijaitsevalle geothermaalisella vedellä lämmitetylle biitsille ja sunnuntaina mentiin meidän takapihalle piknikille.

Älkää toki olko kateellisia mun ihan mielettömästä rusketuksesta.. (Itsepuolustuskommentti: Kyllä mulla oikeesti on kunnon ulkoilmatyöläisen mustat kädet ainakin, se ei vaan näy kuvassa. Promise!)

Avopuolisoni elikkäs poikaystäväni lähti tänään viikoksi Färsaarille ottamaan osaa viisipäiväiseen pyöräilykilpailuun. (Jaksaakohan se edes kävellä kun tulee takaisin kotiin?) Joo, ja lienee turha sanoa, että olisin halunnut mennä mukaan. Se on vaan tää duunarin vastuu, ei auta.

W jätti suloisia muistilappuviestejä ympäri kämppää:

Mm. mun näppäimistöstä oli merkitty kirjaimet E, L, O ja V.

“Oooooh, ‘love’” ajattelin.

Kunnes paljon myöhemmin tajusin että velo tarkoittaa ranskaksi polkupyörää…

Nyt en tiedä mitä ajatella. Aina ei ole helppoa olla fanaattisen pyöräilyharrastajan vaimoke.

Valaita, delfiinejä, lunneja

2009-07-11T22:41:00.001Z

Syyskuun yhdeksäs päivä elokuvateattereihin ilmestyy hyytävä islantilainen kauhuelokuva nimeltä ‘Reykjavik whale watching massacre’. Jo pelkkä elokuvan nimi on niin hirvittävän kauhistuttava, että vähän pelotti lähtea Whale watchaamaan elikkäs suomeksi vaikka valasristeilylle, mutta rohkeana tyttönä ja –50% alennuksen houkuttelemana lähdin kuitenkin. Yllättävää kyllä laivaan saapuessamme laivan kapteeni ei ollut yltä päältä veressä juoksemassa laivaa ympäri heilutellen kirvestä kohti viattomia turisteja, joten rauhoituin, istuin alas, kaivoin kamera-arsenaalin laukusta ja käärin lämpöisen huivin kaulan ympärille. Olin valmis purjehtimaan Atlantin tyrskyihin.

No ei siellä mitään tyrskyjä ollut ja ilmakin oli kuin morsian. Ei sellainen hurja hermoraunio, vaan kaunis. Aurinko paistoi täydeltä terältä, eikä laivan ollessa pysähdyksissä edes keskellä merta ollut kylmä. Bongailusaldo ei jättänyt paljon toivomisen varaa: Lahtivalaita (minke whale) näkyi ainakin yli viisi, delfiinilauma hyppi aivan aluksen nokan edessä sekä maailman suloisimpia pikkulintuja lunneja näkyi sadoittain Lunnisaarella ja uiskentelemassa meressä. Kaikkein paras bongaus oli kuitenkin ryhävalas! Kyseisiä yksilöitä ei kuulemma oltu nähty pariin viikkoon, joten olimme todella onnekkaita. Kapu pysäytti paatin kokonaan keskelle merta ja seurailimme ryhävalaan kalanpyyntiä ja sukelluksia parisenkymmentä minuuttia. Kerran se ryhävalas sukelsi yhdelle monista n. 5min kestävistä syväsukelluksistaan ja palatessaan pintaan päätti esitellä meille vähän taitojaan: vaan muutaman kymmenen metrin päässä meistä kyseinen valtava ryhävalas hyppäsi ilmaan ja kierähti ilmassa ympäri, näyttäen meille valtaisan masunsa. Siinä vaiheessa edes ammattilaisten kamerat eivät räpsyneet, kun kaikki täysin lamaantuneina, mykkinä ja hämmästyneinä tuijottivat kohti merta.

Ja sitten bongailukuvia.. Ei meinannut kameran objektiivin zoomi ihan riittää luontobongailuun, mutta kuvia klikkaamalla näet ne paljon suurempina. Jos sekään ei riitä, on aika etsiä internet-selaimesi zoomaus-toiminto!

Valaita: Lahtivalas oli hauska, aina tullessaan pintaan se ruiskautti selästään ison ja kovaäänisen vesisuihkun. En vaan saanut kyseisestä tapahtumasta yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Alla ryhävalaan pyrstöevä, valmiina syväsukellukseen!

Delfiinejä:

Lunneilla taasen on pari omaa saarta ihan kaupungin edustalla, joissa ne saavat rauhassa elää ja asustaa. Guidelta opin, että ne rakentavat saaren alle metrin pituisen tunnelin, jonka päässä asuvat. Lunnien kotona on kaksi huonetta: toisessa asuu perheen pikkuinen muna ja toista huonetta käytetään vessana. Fiksut pikku lunnit, osaavat rakentaa vessoja! Varsin hellyttävää..

Niin, on täällä korkeitakin taloja!

Meidän valasristeilyn järjesti Elding ja kustansi mielestäni päätähuimaavat 8000kr noin kolmen tunnin reissusta. Halvempiakin risteilyjärjestäjiä on. Itse sain Nordjobbin kautta matkan puoleen hintaan, ja vaikka näimmekin vaikka minkälaista merielämää (käytännössä kaikki lajit, joita näillä reissuilla voikaan nähdä), en ole varma olisinko täyttä hintaa raaskinut pulittaa.

Ja yksi neuvo! Ota paljon lämmintä vaatetta mukaan. Itse olin farkuissa, kahdessa pitkähihaisessa ja hupullisessa kevyttoppatakissa, eikä kylmä tullut kertaakaan, kiitos tuulettoman ja aurinkoisen ilman. Eldingiltä saa kyllä lainaan sadetakkeja, romanttisia huopia ja vähemmän romanttisia pilkkihaalareita. Ehdottomasti kokemisenarvoinen retki, jos koskaan Islantiin eksyy.

ps. Tänään sulatin talviturkkini geothermaalisesti lämmitettyyn meriveteen! (Nautholtsvikin geothermaalinen ranta)

Bai bai tältä erää!

Joskus saa ahdistaa?

2009-07-05T19:57:00.001Z

Kahdeksasta neljään –viikkotyön lisäksi olin viime viikonlopun töissä, joten koko viime viikon laskin sekunteja tähän vapaaseen viikonloppuun. Tarkoituksena oli nukkua hyvin ja pitkään, syödä hyvin ja paljon sekä ladata akkuja. No, ei siinä ihan niin tainnut käydä.

Nukkumisesta ei tullut mitään, kun jostain syystä olen vetänyt aivan käsittämättömät stressit ensi työviikosta. Meillä Vinnuskolinnissa on silloin “kuuma” viikko, elikkä ensimmäisen jakson viisitoista lasta saavat seurakseen kakkosjakson kuusi uutta. (Kuuman viikon jälkeen siis vain kuusi uutta muksua jatkaa, voi luojan kiitos siitä). Näen ihmeellisiä ahdistavia unia työpaikasta, ja kun yöllä satoi vettä kaatamalla heräsin ajatellen “voi ei jos maanantaina sataa, ei meidän työmieskoppiin mahdu 30 tyyppiä ja en halua että muksut laiskottelee koska en halua että uudet muksut oppii vanhoilta laiskuuden ja negatiivisuuden ja ja ja …”

Enkä viitsi edes aloittaa kertomaan mun ryhmänvetäjäkolleegasta. Mietin vaan mistä se johtuu, että vedän puoleeni kaikki persoonallisuushäiriöiset…

Typerän stressaamisen lisäksi mulle on iskenyt tajuton koti-ikävä. Mahtavinta olisi jos voisin hajottaa itseni hiukkasiksi ja koota ne uudelleen sekuntia myöhemmin äidin ja isän olkkarissa. Sitten sanoisin “Moi!” ja paijaisin Romia joka juoksisi onnessaan ympäri kämppää, purisisi ja hymyilisi kauniilla valkoisilla hampaillaan. Tekniikan kehitystä odotellessa leivoin ikävää lievittämään niin mahottoman Suomalaisen soijarouhe-makaronilaatikon.

Pikkasen jännitti miltä kokonaan lihaton makaronilaatikko maistuisi, mutta siitä tuli ihan mielettömän hyvää. Onko kukaan muu samaa mieltä siitä, että toi rapea korppujauhokuorrutus makaronilaatikon päällä on ehkä yksi parhaista asioista ikinä?

Jos samanlaisen vege-makarooniloodan pyöräytys herättää kokeilunhimoja, käytin tummaa soijarouhetta ja seuraavaa kahta reseptiä: Kasvisruokailijan makaronilaatikko & Kipparikallen Makaronilaatikko

Suomiruuan lisäksi lievitin koti-ikävää ostamalla 10 eurolla Skype-saldoa ja tuhlaamalla siitä ison siivun. Eiköhän tää kurjuus tästä helpota, tukipaketteja ja kaikkea ihanaa suomalaista saa silti lähetellä!

Niin, mitä muuten tykkäätte meidän uunista? Varsinainen jenkki-dinosaurus jostain viime vuosituhannen puolivälistä. Uuninapin asteet Fahrenheiteina ja paistolevyt valurautakiekkoja. Riittävän retroa?

“Me halutaan tauko!”

2009-06-29T20:49:00.001Z

Katselin eilen Chris Rockin stand-uppia, jossa se sanoi “some people have careers, some have jobs”. Career elikkäs ura on tietenkin se hieno ja tavoiteltava asia, jobbia vois vaikka nätisti kuvailla suomenkielisellä ilmaisulla ‘paskaduuni’. Jobin tunnistaa Chrisin mukaan seuraavasti:

Työntekijä käyttää vessaa sen olennaisen sijaan ihan vaan hengailuun, ajan tappamiseen ja istuskeluun.
Kun muilta työkavereilta kysytään paljonko kello on, se kenen kello näyttää myöhäisintä aikaa, on oikeassa.
Kello on 13:00. Työntekijä päättää keskittyä työhön ja olla katsomatta kelloon kahteen tuntiin. Ahkeroi, ahkeroi ja kiroaa työnsä kurjuutta. Kun paskaduunilainen on varma, että ainakin 2h on kulunut, hän katsoo kelloonsa ja…. “Mitä, 13:15 !!”

Samaistumisprosentti hipoo sataa. Käyttäydyn JUST tolleen Kaffibarinnissa :D Piilottelen vessassa, koska siellä ei ole valvontakameroita ja tulen ulos vasta kun joku tulee takahuoneeseen. Ja joku on kytkenyt kellon viisarit slow motionille, sehän on selvä.

No, Kaffibarinnin osa-aikatyön lisäksi mulla on myös kokopäivätyö. Molemmat jobeja, ura siintää jossain tulevaisuudessa. Työmoraali ja työssäjaksaminen ovat koetuksella toisinaan, mutta en valita, en en. Arvokkaita työkokemuksia molemmat. Salainen päivätyöni on siis:

Vinnuskólinn [suom. työkoulu] ryhmänjohtaja! Käytännössä kaikki Reykjavikin 13-16v. teineistä viettävät parista viikosta kuukauteen työkoulussa, jonka pointti on opettaa nuoria työntekoon kesällä. Hommiin kuuluu erilaiset ulkoilmatyöt, mun ryhmäni koostuu 15kpl erittäin työintoisista ja positiivisista 15-16v. nuorukaisista, jotka maassa möyrien innokkaasti istuttelevat puiden taimia ympäri luonnon keskellä sijaitsevaa työaluettamme.

(Jaa, luitko rivien välistä pientä sarkasmia? Mun työpäivää voivat parhaiten ymmärtää vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet yhden tai useamman murrosikäisen eli murkun. Yksikin murkku taitaa aiheuttaa riittävästi vaikeuksia? Jep, kuvittele sitten että niitä on viisitoista. Ja oletko koskaan yrittänyt saada murrosikäistä esim. imuroimaan huonettaan? Jep. Kuvittele edelleen että niitä on viisitoista, ja työnkuvaasi kuuluu saada jokainen tekemään töitä. Voi sitä vasta-argumenttien ja vastahakoisuuden määrää! Asiaa ei välttämättä helpota, että itse olet 22-vuotias etkä puhu nuorten äidinkieltä)

Taimet tulevat tollasissa “tarjottimissa” (anteeksi, suomenkielen sanavarastoni on hieman köyhtynyttä) ja istutusvaiheessa kuoppaan isketään ripaus skitiä eli just sitä itteään. Lantakasoista voisi varmaankin murjaista vaikka mitä hauskoja paskaduuni-heh-vitsejä, mutta kyseinen kukku on peräisin hevosesta ja minähän olen vaan iloinen, se kun ei haise laisinkaan!

Tässä vielä meidän fancyt työmieskopit ja niiden keskellä festivaalitunnelmaa luomassa ruskea bajamaja.

Työpaikan plussat..

Teen työtä jolla on tarkoitus – Islanti tarvitsee lisää metsiä!
Työympäristö voittaa aivan varmasti jokaisen keskiverto-toimiston valkoiset seinät ja masentavat käytävät
Raitista ilmaa, karistaa aamu-unisuuden nopeasti
Aurinkoisella ilmalla mikään ei voita ulkoilmatöitä
…. ja mikä parasta, olen pomo, joten auringonottotauko on just silloin, kun mä haluan
Rusketus
Hyötyliikunta
Kuulen ja opin paljon islantia
Vieressä heppatalli, eli issikoita ja koiria voi ihastella päivän mittaan
Yksilönä jokainen muksu on tosi mukava tyyppi
Äärimmäisen terapeuttista mun suomalaiselle sielulleni päästä kekkaloimaan metsiin

ja miinukset

Joukossa tyhmyys tiivistyy
Yksi Vinnuskolinnin suurimmista ryhmistä, vaikea motivoida nuoria ahkeraan työntekoon
Nuorten negatiivisuus ja väärin keskitetty energia on välillä stressaavaa ja vie aika paljon omaa energiaa
Oudot islantilaiset mini-kärpäset jotka juovat silmänestettä eli lentävät suoraan silmiin!
Sateiset päivät
Auringosta punoittava nenä
Mahdollinen raittiinilmanmyrkytys!!

Maanjäristys!

2009-06-25T18:55:00.001Z

Maanjäristys!! Maanjäristys!!! Mä tunsin juuri maanjäristyksen ensimmäistä kertaa elämässäni, ihan mielettömän siistiä!

Makoilin työpäivän jälkeen väsyneenä sohvalla ja katselin Miami Inkkiä telkkarista, kun yhtäkkiä seinä sohvan takana alkoi pitää jyrisevää ääntä ja täristä. Se ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, mutta arvasin heti että kyseessä on maanjäristys. Maa jyrisee täällä päivittäin, mutta järistykset ovat vaan normaalisti niin pieniä, ettei niitä tunne laisinkaan.

Tarkistin heti netistä, osoitteesta www.vedur.is olinko järistysepäilyjeni kanssa oikeassa ja aika hurjalta näyttää. Järistys oli klo 17:20 ja Richterin asteikolla 3.9, eli suurin jyräys koko maassa moneen päivään.

(Tota saittia kannattaa tsekkailla jos maanjäristykset kiinnostaa, kartalta näkyy aika selvästi kaksi kohtaa, joissa Euroopan ja Amerikan mannerlaatat kohtaavat. www.vedur.is löytyy myös yks Islannin parhaimmista sääennustuksista, vaikka sen olen kyllä tässä maassa oppinut, että ennustuksien tarkkaileminen on turhaa puuhaa. Taivaalta saattaa tulla niskaan ihan mitä tahansa, ihan milloin tahansa. Varaudu kaikkeen.)

Ja vielä jos Hekla purkautuis!

Phaff

2009-06-24T16:50:00.001Z

Pitää tässä ihan pian kirjoittaa pieni työpaikka-postaus salaisesta uudesta kesäduunistani, mutta tänne on luvattu lämpöaaltoa loppuviikosta ja haluan toki kuvieni olevan täydellisen aurinkoisia, joten… Auringonottokuvia työaikana, perusjuttuja.

Nyt vähän söpöilyjuttuja:

Wimpsukka otti musta kuvan viimeyönä kun koisailin ja unipehmolelu myötäili asentoani täydellisesti. Ihan nyt puolustukseksi sanottakoon, että kaikenlainen halielukoiden käyttö nukkuessa oli aikalailla poissa mun elämästä varmaan 15 vuotta, mutta niinkuin joku ehkä matkapostauksesta muistaa, kyseinen tapaus retardoi mut takaisin viisivuotiaaksi :(

Ja nyt kun Islannissa ollaan, niin pitäähän jokaisella nyt yksi lemmikki-lunni olla!!? On sillä nimikin, mutten kerro.

(Puhuin kuulemma suomea unissani. Tai jotain kieltä, jota W sanoi ettei ymmärtänyt. Eli saattoihan se olla vaikka mordoria.)

Looking forward to going to work tomorrow.. NOOT. (Oon aika perusnegatiivinen töihin lähdön suhteen.)

Bless, bless!

Juhannus

2009-06-20T20:39:00.001Z

Postausta kyseisestä aiheesta ei minulta tule kuulumaan ollenkaan, koska Islannissa ei keskikesää juhlisteta :( Vaikka kyllä tuolla naapureilla jonkinlaiset puutarhajuhlat on pystyssä…

Þjóðhátíðardagurinn

2009-06-18T19:52:00.001Z

Kaikki varmaan tajuskin jo otsikosta, että Islannilla oli eilen itsenäisyyspäivä: Onnea suloinen pikku-Islanti 65v. !!! (Islanti itsenäistyi Tanskasta vuonna 1944. Itsenäisyyspäivää juhlitaan kesäkuun 17. päivä Islannin itsenäistymistä ajaneen liikkeen johtajan Jón Sigurðssonin syntymäpäivän kunniaksi)

Nautin vapaapäivästä keskellä viikkoa oikein täysin rinnoin nukkumalla niin pitkään kun jaksoin. Olin suorittanut pientä kyselyä islantilaisilta työkaveriltani aiheesta ‘kuinka kyseistä juhlaa tulisi viettää’, jotenka iltapäivällä hyökättiin W:n kanssa keskustaan nauttimaan konserteista ja hattarasta, aivan kuten 99% muistakin Reykjavikin asukkaista. Keskustan kadut suljettiin autoilta ja olivat juhlapäivän kunniaksi karkkituttia imevien lasten, suloisten koirien ja vähän aikuistenkin valloittamina. Pylsa-hodarit, hattarat ja kaikenlainen muu kojuruoka kelpasi, ja mikä parhainta aurinkokin oli tullut mukaan juhlimaan.

Maggi Lego.

Saatiin myös vähän aikaa sitten postissa yhden typerän asian vuoksi hyvitykseksi Islannin jalkapallojoukkueen pelipaidat. ETTÄ kyllä sitä nyt ollaan niin isänmaallisia ihan väärälle maalle!

Hátíð hafsins

2009-06-07T17:59:00.001Z

Tuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuut.

Lauantaina 6. kesäkuuta kello 10:00 heräsimme W:n kanssa aivan jumalattomaan töräykseen. Sitä seurasi sarja äänenkorkeudeltaan vähän korkeampia pikku-töräyksiä ja tuuttauksia. Hetken katselimme toisiamme ja luulimme maailmanlopun koittaneen, kunnes W muisti, että tänään alkavat Reykjavikin vanhassa satamassa merijuhlat. Aivan meidän lähellä oleva Vanha satama oli täynnä kalastaja-aluksia ja Hátíð hafsins eli Merijuhlat avattiin virallisesti alusten sumutorvilla soitettavalla “konsertolla” !

Törähtely jatkui satunnaisesti pitkin lauantaita, tänään sunnuntaina on ollut hiljaisempaa. (Videon äänissä ei siis ole mitään vikaa, tuuttailu kuuluu asiaan.)

Sumutorvet

Video otettu lauantaina bussipysäkiltä, jolloin täällä oli ihana, lämmin ja täydellinen kesäpäivä ja oltiin matkalla rantsuun. Tänään sunnuntaina koko taivas on harmaan pilvimaton peitossa ja välillä sataa inhottavasti :/ Käytiin uuden suomalaisen tuttavuuteni Sarin kanssa vähän kiipeilemässä yhden kalastusaluksen sisällä, löydettiin maaginen salaovi pilkkopimeään ja ahtaaseen portaikkoon, ja tottakai uteliaina nuorina ahtauduttiin sinne heti. En ole ikinä liian vanha tekemään asioita, joita ei saisi tehdä, enkä varsinkaan menemään paikkoihin, joihin ei saisi mennä..

Portaikon päästä näkyy valoa! Eikä sitä muualta sitten näkynytkään. Maailman ahtaimman pikku kolosen läpi ahtauduttuamme pääsimme pieneen observointikoppiin laivan huipulla (no, ois sillekin varmaan joku ammattitermi, mutten ole merimies). Horisontissa ei näkynyt jäävuoria, joten palasimme takaisin alas noudattaen laivan kapteenin esittämää mallia, this is how we do it!

Olisin valmis jo uuteen meriseikkailuun.. Olikohan mun kesätyövalintani väärä? Pitäisikö päässäni keikkua merimieslakki?

Tätä pohtiessani käppäilen keittiöön ottamaan porkkanakakun uunista. Nams.

Gala ja Dalai Lama

2009-06-05T15:19:00.001Z

Hyi. Hyi hyi hyi hyi hyi hyi ja yök :(

Taisi olla viime viikolla, kun meidän hullu islantilainen vuokranantaja kävi keittiössämme iso muovipussi kourassaan. Jonkun aikaa siinä perus vuokranantaja-vuokralainen small talkia harrastettuamme (herra vuokraisäntä kertoi muun muassa entisestä tyttöystävästään 70-luvulla ja pilvenpolttelureissuistaan Amsterdamissa), selvensi vuokranantaja ensin ystävällisesti poltetun ja suun kautta nautitun marijuanan vaikutuksen erot ja lykkäsi sitten kouraani muovisäkillisen täynnä kalastamaansa kalaa. Pilvenpoltosta kalalajeihin, sain ihan riittävän pitkän luennon mitä lajia mikäkin fisu on ja mistä kyseinen yksilö on kalastettu (järvi, joki tai meri).

W sattuu olemaan vegetaristi, joten tiesin että kalojen syöminen jäisi minun vastuulleni, vaikken itsekään syö lihaa kuin maksimissaan pari kertaa kuukaudessa. Tänään sitten otin jäisen fisun täyteen ahdetusta pakkasesta, laitoin kuumaan (geothermaaliseen!) veteen sulamaan. Sulettuaan kala näytti ihan elävältä, ja toivoin että paikalla olisi ollut joku jolle ois voinut huutaa “en pysty. tee sä.” Vegetaristipoikaystäväni oli kuitenkin paennut jo olohuoneeseen.

Tuli sitten todistettua, että perata en osaa paskan vertaa. Lopputulosta olisi voinut pitää koomisena, mutta mulla oli kuitenkin sellainen olo että olin juuri häväissyt jonkun ruumiin. Paistettu kala lensi sitten valitettavasti syömättömänä roskiin. Jos jollekin maistuu aito islantilainen fisu, saa tulla hakemaan! Siis ei meijän roskiksesta, vaan pakkasessa on useampi yksilö odottamassa en tiedä mitä.

JA myöskin iloisempia uutisia! Sain ihka oikean päivätyön Islannista, mustakin tulee Nordjobbare! Tai tuli jo, kun työt alkoivat koulutuksella viime tiistaina. Parin viikon koulutuksen jälkeen siirrytään tositoimiin. En paljasta vielä enempää kun ei ole kuvia, mutta sanonpa, että työympäristö lyö mennen tullen minkä tahansa konttorin.

(Niin, ja otsikko siksi, että Dalai Lama oli pari päivää sitten vierailemassa ja luennoimassa täällä Islannissa: )

Toukokuun auringonlaskuja

2009-06-03T19:23:00.001Z

Hullaannuin toukokuun aurinkoisen jakson auringonlaskuista ja tunkeuduin ulos keittiön kattoikkunasta varmaan joka ilta räpsimään kuvia. En jaksanut mitään kuvankäsittelyjuttuja, vaikka sen avulla kuvista olisi saanut varmaan vieläkin hienompia. Ehta kama on kuitenkin aina parempaa, tässä lempiauringonlaskujani toukokuun varrelta.

15. toukokuuta 22:32

18. toukokuuta 23:41

20. toukokuuta 22:41

22. toukokuuta 23:57

27. toukokuuta 02:43 ja 02:48 (kalastajavene ja tais olla jo auringonnousu?)

28. toukokuuta 00:53 ja 00:54

Mitäs tykkäsitte? Toivottavasti kesän mittaan tulee vielä yhtä kauniita auringonlaskuja.

26. toukokuuta

2009-05-26T17:14:00.001Z

Mäkin haluan, kun kaikilla muillakin on kesäinen blogipostaus. Here we go:

Reykjavikissa on +2000°C !!! Paloin koko vartalolta kun oli niin sika kuuma!! Ja olin ulkona vaan 5min!

Oikeesti täällä on ikkunan takaa katsottuna todella ihanan aurinkoista, mutta muuten tänään on aika tuulinen päivä :(

Mentiin kuitenkin ulos leikkimään vähän kesää, ostettiin Bonuksesta jätskipönikkä ja mentiin merenrantaan isoille kiville syömään. En voi valittaa, kun Atlantti liplattaa parisataa metriä mun kotiovesta…

W halus lähettää entisille työkavereilleen rentoutuneen ja aurinkoisen lomakuvan itsestään (ihan vaan ilkeilläkseen), joten otettiin siitä sit tällasia poseerauskuvia:

Voisko kaikki nyt kommentoida tähän, että “ihan on Björn Borgin näköinen” niin saadaan Wn itsetuntoa vähän pönkitettyä :—D

Kysyjille vastaisin

2009-05-24T23:35:00.001Z

..kertoisinko köyhyyden (lama, lomautukset) vai sen kaiken rikkaude-e-een (luonto, ihmiset), kunnes löysin vastaukse-en!

Siniset on silimät… eiku tarkoituksena olis antaa pariin Islantiin liittyvään kysymykseen vastaus, joista toivottavasti on apua muillekin kuin kysyjälle. Islanti on itelleni jo sen verran arkea, että vaikea kertoa sellaisista ihan perusjutuista, ellei varta vasten kysytä. Omistettu anonyymille kysyjälle siispä.

En ole vielä reissuillani kerinnyt tuonne Islannin “pyrstöön” ( siis se uloke jos katsastaa kartasta), jossa Patreksfjörður sijaitsee. Kokemuksen perusteella sanoisin että kannattaa varautua todella, todella pieneen kyläpahaseen, jossa talot rapistuvat (viehättävällä tavalla) ja elukat kirmailevat. Jos Patreksfjörðurissa on ruokakauppa JA/TAI apteekki JA/TAI kahvila, voidaan se laskea jo megacityksi. Ei millään pahalla siis, maisemat ovat taatusti mahtavat, vaellusvaatteet ja erämieltä mukaan! Kesällä turistit herättävät kuitenkin paikan kuin paikan kuolleista.

Hintataso. Kaikkia on varmasti peloteltu, kuinka Islanti on kallis maa. Olikin, vielä reilu vuosi sitten. Kruunun kurssi on tipahtanut yli puoleen entisestä arvostaan, että ei kun eurot taskuun ja hymy persiiseen! Ei vais, hienovaraisuus kunniaan, ei niillä euroilla ihan kauheasti kannata leveillä. Ruokakaupoissa ja ravintoloissa ei missään nimessä ole Suomea kalliimpaa, päin vastoin etenkin ruokakaupoissa ruoka on huomattavasti halvempaa. Islannin halvimpia ruokakauppoja (Nettó, Bónus, Krónan) löytyy kyllä ympäri maata. Jotain hintoja jotka ovat päähän pinttyneet sen verran, että osaan ne tähän listata:

Iso leipäpaketti 150 kr
2l kokis 200 kr
Litra bensaa (ei syötäväksi) 140-165 kr
Litra mehua 98 kr
Kurkku en muista mutta varmaan puolet siitä mitä Suomessa
Jugurttitölkki 79 kr (suosittelen maistamaan Skyriä, nam!)
Litra maitoa 96 kr
Kaljatuoppi baarissa 700 kr

Lihaa en osta joten sen hinnasta en tiedä.

Kruunun kurssi on tällä hetkellä 177 !!!(1e=177kr) Aivan hullua. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kun Islannilla meni vielä hyvin oli kruunun kurssi 80. Silloin mulla ei olisi ikinä ollut varaa asua täällä. Kruunuhinnat saa muunnettua euroiksi vaikean ja monimutkaisen yhtälön avulla: Hinta kruunuina (jaettuna) Kruunun kurssilla ==> Hinta euroina. Esim. litra mehua 98kr/177=0.55euroa! Ei paljon lompakkoa kirpaise :—D kruunun kurssia vai seurata esim. Kaupþing-pankin nettisivuilta. (BTW kruunun kurssin seuraaminen on ollut vuoden mittaa yksi lempi harrastuksistani)

Että tervetuloa vaan Islantiin, kannattaa varautua todella napakkaan tuuleen, mutta voin luvata, että lempeitä kesäpäiviäkin on tulossa. Islantilaiset on ihania, kylähulluja kaikki tyynni.

Tulevaisuus.

2009-05-23T19:51:00.001Z

Kas, siinä pelottava ja äärimmäisen ahdistava sana. Ainakin, jos ei satu tietämään omasta sellaisestaan juurikaan mitään. Pari päivää sitten saatiin vuokranantajalta tietää vihdoinkin varmuudella joku päivämäärä, jolloin meidän pitää muuttaa tästä kämpästä. Kesäkuun lopussa. Jostain ihmeen syytä musta on sittenkin alkanut tuntua, että muuttaminen saattaa olla ihan hauskaakin. Jos löytäis vaikka vähän keskustammasta jonkun mukavan kesäunelman. Sohvan ja sängyn kantamisesta alas kapeita pikku portaita ei tuu kyllä hauskaa. Pitäisköhän alkaa jo treenaamaan habaa punnerruksilla? Tulis tarpeeseen muutenkin. Sovittiin poikakaverin kanssa alustavasti, että asutaan Islannissa lokakuun loppuun. Sen jälkeisen ajan ajatteleminen tuntuu ahdistavalta ja surulliseltakin.

Reykjavikissa vietetään tässä kuussa kulttuurifestivaalia nimeltä Listahátíð í Reykjavík. Muutoin olen festivaalit onnistunut tehokkaasti missaamaan, lukuun ottamatta ympäri kaupunkia järjestettäviä “olohuonekonsertteja”.

Eilen perjantaina käytiin Wn kanssa tsekkaamassa yksi Islannin tämän hetken suosituimmista yhtyeistä FM Belfast, joiden esityksissä on joka kerta roppakaupalla iloisuutta ja huumoria.

Ja kylläpä vain, olimme keskustassa, kirjaimellisesti ja ihka oikeasti jonkun perheen olohuoneessa. Ehdottomasti yksi huvittavimmista tekemistäni asioista pitkään aikaan, sai nauraa ihan kunnolla kun bändin soittaessa, kävivät taustalla talon isäntä ja emäntä keittiöstä ujosti kurkkailemassa ja nappaamassa kuvia vanhalla filmipokkarillaan. Keikan loputtua emäntä toi vielä perheen vieraskirjan kaikille signeerattavaksi. “Voi että, kyllä nyt riittää sukulaisille kerrottavaa!” ajatteli naikkonen kenties, siinä ujosti kikatellessaan.

Vain Islannissa tällainen naiivi ja suloinen pikku idea voi toimia ja onnistua, ilman että tilanne riistäytyy käsistä tai talon omaisuus rikotaan/ varastetaan. Mutta olohuoneen mattonsa talon emäntä joutuu ehkä pesemään.

Entä tänään? Käytiin Wn kanssa sairaalassa ensiavussa, kun toi yks kaatoi kiehuvaa vettä reidelleen ja aiheutti melko suuren palovamman. Rakastavana tyttöystävänä istuin tietenkin vierellä, lukien Vanity Fairia. Ja yhdessä poistuttiin, W hyvinvoivana ja reilut 200 euroa köyhempänä.

Hyvää yötä, piltit

2009-05-16T07:04:00.001Z

Työkaveri oli ihan oikeassa, kun sanoi ettei Islannin yöt muutu kuin vaan valoisammiksi kesää kohti mentäessä. Mun mielestä tää homma alkaa kuitenkin saada jo naurettavia piirteitä. Aurinko paistoi lämpimästi koko eilisen, sitten käväisi nopeasti meressä ja nousi takaisin taivaalle. En tiedä, onko tää kenenkään mielestä mielenkiintoista, mutta itse en jaksa kun ihmetellä. Varsinkin, kun pääsee töistä kuuden jälkeen aamulla, on tosi vaikeeta pitää nuppi jotenkin kasassa ja unirytmi edes jokseenkin normaalina. Nukkumaan, Laura, nukkumaan…

Tän kuvan otin kun heräsin päikkäreiltä ennen töihin lähtöä, 15. toukokuuta klo 22:32

Ja nyt makailen sängyssä, jalat ja koko kroppa huutaa väsymyksestä, mutta aivot sanoo että nyt on aamu. Odotan että jonkinlainen pieni informaatio kulkeutuisi kalloon ja kertoisi, että nyt on ilta tai no, ainakin mun yöunien aika. Se on vaan aika vaikeeta, kun ulkona näyttää tältä:

16. toukokuuta 06:27

Niin, että hyvää yötä vaan kaikille!

T: Yks unilääkitystä kaipaileva

Islannin ympäri neljässä päivässä

2009-05-09T21:56:00.001Z

Nyt se on sitten tehty. Neljä päivää saattaa tuntua nopealta, mutta siinä ehti ihan hyvin nähdä kaiken tärkeimmän. Jos vaeltelu sun muu luontotutkailu ja lomailu kiinnostaa, se on asia erikseen. Vielä nyt toukokuussa on ilmat Islannissa kyllä sen verta karmeat, että jokainen autosta poistuminen oli aikamoisen vaatteisiin hautautumisen takana. Ja se tuuli, joka sai autonkin heilumaan.. Sen voi ymmärtää vain jos on sen itse kokenut. En tosiaan osannut varustautua asiaankuuluvalla tavalla, Reykjavikissa puihin on jo kovaa vauhtia puskemassa lehdet, aurinko paistaa ja maa vihertää, mutta jokseenkin kaikkialla muualla Islannissa on talvi! Ihan oikea keskitalvi, lunta sataa, tuulee ja on kurjaa, pimeää ja kylmää. Kyllä tuli reissun aikana useaan otteeseen ihmeteltyä, kuinka joku jaksaa niissä olosuhteissa asua vuodesta toiseen.

Ja nyt lätinät sikseen ja kuvia ruutuun. Yritän antaa kuvien puhua puolestaan, mutta ku oon tällanen höpöttäjä että tekstiä vaan tulee :(

Päivä 1

Lähdettiin kiertämään Islantia järjestyksessä etelä-itä-pohjoinen. Rvk-Vik osuudesta olen jo kirjoitellut aikaisemmin joten siirrytään nyt ykköstietä kauemmas, kaakkoon.

Ihan Ykköstien kupeessa sijaitsee jäätikkölaguuni (bikinit mukaan tytöt!), jossa Vatnasta irtoavat valtavat jäälohkareet kerääntyvät ensin laguuniksi ja valuvat siitä sitten jokea pitkin mereen sulamaan. Eräänlainen jäätikön hautausmaa, siis. Joitain (mutta ei esim. itseäni), saattaa kiinnostaa, että näissä maisemissa on kuvattu yksi James Bondikin.

Yöpaikaksi löydettiin n. 10km päässä laguunista guesthouse Hali, joka maksoi 2500kr eli reilu 10e per yö! Aivan ihanat idylliset huoneet, joissa tuoksui oikeen kesämökkimäinen tuore puu (+merinäköala). Reissuun kannattaa ottaa oma makuupussi mukaan, niin majoituksen saa aina vähän halvemmalla. Oltiin varauduttu mihin lie parakkimajoitukseen makuupusseinemme, mutta saatiinkin oma huone pehmoisella parisängyllä ja tyynyt kuuluivat joka yöpaikassa hintaan. Ei paha hinta-laatu-suhde.

Wimppa osti ton lunnin mulle reissusta ja käytti sitä aina piristämään mua jos olin väsynyt ja kärttyisä. Hyvin toimi, ja mä kun luulin kypsyneeni sitten viisivuotiaasta.

Päivä 2

Päivä kului mutkitellessa Islannin itärannikon ehkä maailman mutkaisinta tietä, kun joka ikinen vuori piti kiertää erikseen. Ja huh, niitä riitti. Ei tyydytty Egistadirin huikaisevaan city-elämään, vaan päädyttiin siitä vielä itään, Seyðisfjörður nimiseen satama”kaupunkiin”. Suosittelen tätä paikkaa ihan ehdottomasti kaikille, jotka Islantiin tulevat ajelemaan. Se oli kaikkea sitä, mitä Islantilaiset pikkukaupungit ovat parhaimmillaan: outo, ihmeellinen, mielenkiintoinen ja kaikessa epätavallisuudessaan todella hellyyttävä, melkeinpä vähän satumainenkin. Seyðisfjörður oli täysin vuorten ja meren saartama ja sinne johti vain yksi tie lumisten vuorten yli. Ja jos kaikki tämä ei vielä vakuuta eriskummallisuudesta, niin nukkekotimaisen pikkukaupungin satamassa seisoivat vielä isot risteilylaivat. Cinderellaa ei valitettavasti näkynyt, mutta Seyðisfjörðurin satamasta lähtevät risteilyalukset Färsaarille, Norjaan ja Skotlantiin. En voi kuin ihmetellä, miten tämä maailman perimmäisin ja kaukaisin kolkka on valikoitunut risteilijäsatamaksi.

Entä yöpaikka? Jos oletitte jotain normaalia yömajaa, olitte väärässä. Ostimme talon. Yhdeksi yöksi tosin, neljään pekkaan hinta oli reilut 10e/hlö. Ei paha kaksikerroksisesta neljän makuuhuoneen luksustalosta. Only in Iceland…

Suosittelen myös käymään kahvila/baari Lárassa, jossa kahvilan omistaja, vanha merimies, kertoo sinulle humalassa tarinoita matkoiltaan, tarjoaa ilmaista nimikkokaljaansa ja Brännevin-snapseja. Älä kuitenkaan kerro olevasi Suomesta, silloin saatat altistua viinanhuuruisille iskuyrityksille. Lárassa on myös hauskin koskaan näkemäni seinäkello.

Päivä 3

Kohti Mývatn-järveä. Kovasti ylistetty ja kehuttu turistikohde, vaikka Suomen järvet hakkaa Mývatnin ihan miten päin vaan. Uitiin paikallisessa Sinisessä laguunissa, joka oli oikein rentouttavaa matkan päätteeksi, mutta muuten Mývatn ei vastannut odotuksia. Sitäpaitsi siellä oli jäätävän kylmä ja satoi lunta! Koko järvikin oli umpijäässä. Parasta päivässä oli Dimmuborgir, jonka jylhien laavatornien keskellä luulin olevani Sormusten herran Frodo matkalla Mordorissa. Norjalainen kamala hevibändi Dimmu Borgir on myös ottanut nimensä kyseisestä paikasta, joten ilmassa oli myös nahkan ja niittien katkua. Heawy medal!

Päivä 4

Aloin olla jo ihan kypsä katselemaan vuoristoa vuoriston perään. Pikku paussi Akureyrissä, muuten päivän missiona oli lähinnä kotiinpääsy. Yksi ihana kahvila löydettiin, siniset seinät ja kaksi tornia katolla. Disney disney.

Yksi juttu unohtui: Toisena päivänä käytiin vielä etsimässä (ja kenties vähän löytämässäkin) matkaoppaan hehkuttama, kuuluisa ‘The Great Icelandic forest’. Naurunremakka autossa oli melkoinen, kun kilometrejä oli taittunut jo useita ja ikkunoista näkyi vain metrisiä istutettuja, harmaita kuusia. No löytyihän se “metsä” sitten, olisivat nyt kuitenkin voineet tajuta istuttaa edes ikivihreitä kuusia… Loppuun vielä matkan herättämä mietelause, joka ei välttämättä aukene Islannissa reissaamattomille:

“Trying to find the Great Icelandic forest is just like finding the main shopping street in any town in Iceland”

Yöpahoinvoivan yötyöntekijän yötön yö

2009-05-02T16:05:00.001Z

Yö, yö, yötä ja päivää kaikille, kun en oikein varmaksi osaa sanoa kumpi nyt on. Taas olen tän viikonlopun Kaffibarinnissa töissä, ja unirytmi on niin epänormaali kun olla ja voi. Eilen oli töissä ensin ihan kamalaa, teki mieli itkeä ilman syytä ja energiajuomien lipittäminen tyhjään vatsaan alkoi oksettaa ihan kivasti. Sitten kehkeytyi työkavereiden kanssa pari kivaa keskustelua ja piristyin. Ja asiakkaita oli verrattain ihan älyttömän vähän! Ette arvaakaan kuinka onneni kukkuloilla olin. Ainiin, kysyin vuoropäälliköltä jos se joskus vois opettaa mulle vähän baarimikon hommia, niin voisin työskennellä välillä tiskin takanakin. Mainio mahdollisuus saada täydennystä CV:hen.

On ihan järkyttävää, kuinka valoisaa täällä alkaa olla ympäri vuorokauden. Ollaan vasta toukokuussa ja öisin hädin tuskin ehtii tulla pimeää, kunnes aurinko alkaa nousta joskus kolmen maissa. Kantelin laseja vielä kovaa vauhtia, kun aurinko oli jo noussut ja asiakkaat poistuivat melkeinpä kirkkaaseen päivänvaloon sulkemisaikaan viiden jälkeen. Kyllähän nyt herranjesta Suomessakin on valoisat kesät, mutta tällaista en ole kyllä nähnyt! Huomautin asiasta työkavereille, jotka naureskellen kysyivät että vietänkö kenties ensimmäistä kesääni Islannissa ja kertoivat että tilanne ei taida tästä kun vain pahentua kesää kohti.

(Kuva otettu meidän keittiön ikkunasta pikkasen kuuden jälkeen aamulla, kun olin tullut just töistä kotiin.)

Wimin belgialaiset kaverit ovat myöskin lennähtäneet meille kylään, ensi viikolla lähdetään huristelemaan autolla koko Islannin ympäri!

[EDIT] Lauantaiyönä oli vielä pilvetöntä, niin aurinko paistoi kivasti simmuihin kun taksissa matkustin kohti kotia.

5:55pm in Reykjavik

2009-04-28T19:22:00.001Z

Eilen palasin kolmen viikon ihanan Suomi-loman jälkeen takaisin Islantiin, ekaa kertaa suoralla lennolla vieläpä. En voi muuta sanoa kun että oli kerrassaan luksusta, vaikka eräs orastavan puberteettinen jenkkipoika istuikin viereeni haisten melkoiselle jalka- ja tiesmille hielle. “May I introduce you to this product?” teki mieleni kysyä ja kaivaa kassista lahjapaketoitu Cliniquen Happy- deostikki miehille. En kuitenkaan tehnyt sitä ja hyvä niin, nyt saan asua saman katon alla kerrankin hyvältä tuoksuvan miehen kanssa!

Ihan vahingossa ostin myös itelleni yhen jutskahommelin. (Kenzo 7:15am in Bali EDT) Kenzon vakoilijat olivat näemmä kuuntelemassa, kun sanoin että haluisin lämpimän ihanan trooppisen tuoksun, joka saisi ihon tuoksumaan samalle kuin etelänmatkalla auringonlaskun aikaan illalla, kun on hikoiltu, lekoteltu ja nautittu elämästä polttavankuumalla rannalla. Ja kuten ikkunasta huomaatte, tänään on Reykjavikissa juuri vastaavanlainen ilma.

Vielä yksi, pelottava asia. Norja houkuttelee mua luokseen. Maagiset pohjoismaiset voimat haluavat täydentää kulkemani kehän Suomi-Ruotsi-Tanska-Islanti (+Norja-Suomi) =>TÄYSI NOIDANKEHÄ ymmärrättekö!!! Mua pelottaa.

Ai siis mitä?? No sitä, että joka kerta kun lennän Norjan yli/Norjan kautta, näyttää siellä niin satumaisen kauniilta, että tekee mieli piipahtaa sielläkin. Kattokaa ny:

Ja viimeisimmällä kerralla vielä suoraan Norjan vuoristojen yli, oli jumankauta semmosta kumpua, töyssyä ja kukkulaa että siellä voisi pyöriä erakkona viikkokausia.

Islannin yli lentäessä sattui olemaan niin aurinkoista ja pilvetöntä, että sain kunnian nähdä Vatnajökullin kaikessa upeudessaan.

Munkki necesse est, vivere non est necesse.

2009-04-24T22:41:00.001Z

Tänään, lämpömittarin näyttäessä kuuttatoista juhlittiin Lukkien vapaavaltiossa Paakanpolulla jo vappua. Lomapäiväni Suomen kamaralla alkavat ikäväkseni käydä vähiin ja katoankin Islantiin ennen kuin saisin nauttia Suomen perinteisestä promillehuuruisesta vapun vietosta. Otimme siis perheen voimin oikeuden omiin kätösiimme ja hoidimme vappufiirandetin pois päiväjärjestyksestä!

Ostin Alivaltiosihteerin kolmen DVD:n historiikkiboksin, josta löytyy mm. mahtavat joulu-, pääsiäis- ja vappu-spesiaalit.

Kirppis, 5e

Koska munkki on necesse, väännettiin mamin kanssa hervoton pino munkkeja (kuvassa ehkä neljäsosa). Lukan vapaavaltion vappukarkeloissa syötiin ainakin 4 munkkia per kossunpunoittama vappunenä. Lisäksi naapurivaltio koiralandia Voffaborgin asukkaat lipaisivat lattialta omat palasensa sokeroimatonta munkkia.

Huomatkaa isän bilevaatteet! Oli hyvät bailut.

Gleðilega Páska!

2009-04-09T14:47:00.001Z

Eli Iloista Sitä-itteään kaikille!

Oli kuinka lapsellista tai typerää tahansa, en voi olla pitämättä sitä vähän hassuna, että joka puolella Islantia lukee yhtäkkiä tuhmuuksia suomeksi. Páska tarkoittaa siis pääsiäistä islannin kielellä ja on hyvinkin huvittavaa kun kaupassa suuren suurien suklaisten paska-munien mainoskylteissä lukee “Mitä sinun paskamunastasi löytyy?”

Ympäri kaupunkia iloisen keltaisissa seinäkylteissä haistatellaan ihmisille, eikä se lopu Reykjavikiin, vaan myös Keflavikin lentoasemalla kenties suurimmissa näkemissäni plakaateissa haistatellaan páskat kaikille lähtijöille. Kyllä vain, myös minä olin yksi niistä lähtijöistä, nimittäin kirjoittelen tätäkin tekstiä ihanaisten havupuiden keskeltä Suomesta<3

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Toivottelevat Lalla ja pieni posteljoonimies R. Doggila

Islantilaisen ravintolatyöntekijän käytösopas

2009-04-05T16:54:00.001Z

Terveisiä töistä. Taisin saada yliannostuksen paikallista työmoraalia ja känniapinointia. Siitä inspiroituneena..

Kohta 1: Juopottelu työpaikalla työaikana

1a) Oletko työntekijä?

Saavut työpaikalle selvinpäin tai kevyesti pohjustettuna. Vuoron alkamista juhlistat kuitenkin raikkaan viileällä Viking- tai Tuborg-tuopillisella. Baarimikkona tuopillisen hommaaminen on tietenkin helppoa, lasinkerääjänä joudut näkemään hieman vaivaa. Baaritiskin takana työskentelevä ystäväsi kuitenkin kaatanee sinulle tuopillisen suhteellisen vaivatta. Toisinaan saatat sulkeutua takahuoneen vessaan ystäviesi kanssa jakamaan Brännevin-pullon tahi marijuanasavukkeen.

Vuoron loppuessa silmäsi punoittavat.

1b) Oletko vuoropäällikkö?

Saavut työpaikalle selvinpäin ja ajoissa. Illan mittaa tuhannet ystäväsi valuvat sisälle baariin ja sinun iltasi alkaa. Seuramiehenä löydät itsesi kaveriporukan keskeltä tai baaritiskin edestä naukkailemasta porukan kanssa tarjoilemiasi ilmaisia fisu-shotteja. Teet myös paljon työtä ja autat siellä missä tarvitaan, mutta puolet työajastasi kuluu savukkeisiin, shotteihin ja naisiin.

Leikit paikan jumalaa ja haluat kaikkien tietävän kuka olet: paikan vuoropäällikkö, naistenmies. Flirttailet minkä kerkiät humalaisille naispuolisille puolitutuillesi. Otat kaiken irti naisten estottomasta humalatilasta, ja toisinaan halailusi ja suukottelusi lukemattomien eri naisten kanssa muistuttaa hyväksikäyttöä.

1c) Oletko paikan pomo?

Et varsinaisesti ole töissä, mutta paikan pomona edustat baariasi jatkuvasti. Saavut ystäviesi kanssa baariin, kohtalaisesti pohjustettuna. Tervehdit ystävällisesti työntekijöitä.

Illan mittaa naamasi alkaa punoittaa ja tolkuttomassa humalassa tulet höpöttäneeksi vähän mitä sattuu työntekijöillesi.

Toisinaan tahdot huolehtia baarin sulkemisesta. Väkevän humalatilasi vuoksi et kykene viemään kassojen rahoja pankkiin. Yön aikana entinen työntekijä murtautuu sisään kellarin lastausovesta, jonka sinä unohdit auki, ja varastaa rahalippaan.

Kohta 2: Juopottelu työpaikalla työajan ulkopuolella

2a, b ja c) Saavut baariin, jossa olet töissä, erittäin vahvasti pohjustettuna. Nautit 20% henkilökunta-alennuksestasi täysin rinnoin ja olet enemmän kännissä kuin monet asiakkaat. Reilusti sulkemisajan jälkeen et lähde kotiin, vaan jäät jonnekin norkoilemaan. Tämä saattaa kuitenkin johtua siitä, että olet niin jurrissa että seinätkin huojuvat.

Illan aikana avaudut kolleegoillesi, läiskit naispuolisia sellaisia perseelle, pussailet ja käyttäydyt kuin eläin.

Tsirpukat + automaattivaihteet + maailman kuoppaisin tie

2009-03-28T20:40:00.001Z

Vuokrattiin tsirpukoiden kanssa auto Saga car rentalista, joka on maan halvin. Saatiinkin paljon parempi auto kun mistä oltiin maksettu ja lähdettiin hurjalla automaattivaihteisella (kun eihän naiset muulla osaa ajaa?) monstertruckillamme huristamaan kohti etelää ja Víkin “kaupunkia”. Matkan varrella nähtiin vesiputoukset Seljalandsfoss ja Skógafoss, käppäiltiin Mýrdalsjökull-jäätiköllä (mikä oli aivan mahtavaa!), tsekkailtiin Víkin mustia hiekkarantoja ja kuohuvaa merta sekä Dyrhólaeyn ehkä maailman kauneimpia maisemia ikinä.

Reissun jälkeen vielä Blue lagooniin rentoutumaan. Oli huippua jättää Reykjavik taakseen ja tsekkailla, mitä Islannilla ihan oikeasti on tarjottavanaan. Oli myös todella ihanaa palata kaiken sen eristyksen ja masentavien aavekaupunkien keskeltä takaisin sivistyksen pariin. Blue lagoonista palatessa vielä KFC:stä ja Taco bellistä mätöt ja kotiin mussuttamaan.

Mahtava reissu.

Skype-keskustelu

2009-03-28T18:18:00.001Z

Äiti: Niin P ja U käväs äsken kylässä

Minä: Aijaa, no kiva

Äiti: ..Syötiin synttärikakutkin

Minä: Ai? Kenen synttärikakut?

Äiti: No ISÄN!! Isällä oli eilen syntymäpäivä

Minä: … *hiljaisuus* ai olivai… Niin tosiaan..

Äiti: Ja mulla oli viikko sitten.

Minä: *syvempi hiljaisuus* Apua, anteeks kun en muistanut onnitella! Sullahan oli silloin 23. päivä?

Äiti: No eikä ole kun 21. päivä. Laura!!

*hekottelua, syvää häpeäntunnetta*

That bitch made fun of me

2009-03-27T21:03:00.001Z

Avopuolisoni Wimppa on julmasti hyljännyt minut melkein kolmeksi viikoksi yksin kotiin, mistä en ehkä ole kovin mielissäni. Hädässä ystävä tunnetaan, joten Krisu ja Nepe tulivat pelastamaan mut yksinäisyyden riuduttavilta lonkeroilta, eli roikkumaan mun seurana meidän nurkissa viikon ajan.

Tein pimuille pienet tervetulopaketit, joiden sisällä oli Pàskaööliä (lue etiketti) ja islantilaista rahkan tyylistä Skyriä.

Katastrofialueelta näyttävä vierashuone. Toivottavasti kukaan ei huomaa noita rintsikoita kuvan etualalla.

Fiksut suomalaiset turistit Perlanin hississä.

Tärkeitä kuulumisia

2009-03-26T19:20:00.001Z

Meikällä on ollut tämän viikon suomalaisia vieraita ruisleipä-, lihapiirakka- ja aakkosnamilähetteinä. Se on ollut hyvin mukavaa. Reissailtu on ja touhuttu kaikenlaista kivaa, johon palaan myöhemmin tällä viikolla kunhan saan ajettua akat ulos talosta ja nukuttua väsymyksen pois.

Viikon tärkein uutinen on kuitenkin tämä:

Ostin säkillisen banaaneita 50 kruunulla eli noin 30 sentillä!!

Ylpeä.

2009-03-19T17:43:00.001Z

Minä. Itsestäni.

Olen vihdoinkin alkanut uskaltaa avata suutani islanniksi, ja jos jossain joku erehtyy puhumaan minulle islantia (niin kuin ihmiset yleensä tekevät, suomalaisissa ja islantilaisissa on todella paljon yhdennäköisyyttä), ensimmäinen lauseeni ei välttämättä ole “öö..Sorry? *änkyti* I don’t speak icelandic :)”. ESIMERKIKSI tänään lääkärissa hoidin koko pitkän alkuhaastattelun islanniksi! Toisin sanoen ymmärsin lääkärin kysymykset tai jos en kysymyksiä niin sitten niiden selostuksen islanniksi, ja sukkelasti vastailin samaisella kielellä! Se tuntui kivalta, islanti on hassu kieli puhua. Tuli myös sellainen “jes, olen integroitunut tänne” fiilis. Ymmärrätte varmaan.

Lääkärisetä oli oikein viehättävä vanha mies, joka kertoi, että mahassani/suolistossani saattaa olla loiseläin. Jepjep. Itseasiassa toivoisin sitä, se olisi helppo hoitaa ja potkaista ulos loisimasta. Testituloksia odotellessa.

Tässä kuva jostain parasiitista. Pelätä vaiko nauraa?

On se ihan sulonen<3

Islantilaisen naisen käytösopas

2009-03-15T20:30:00.001Z

Olen nyt puoli vuotta observoinut islantilaisten naisten eriskummallista käytöstä ja miettinyt millaisen käytösoppaan saisin kasaan niille, jotka islanninreissullaan tahtovat näyttää mahdollisimman paikalliselta. Armaat ystäväni Krisu ja Netta saapuvat tänne vajaan viikon päästä, joten omistan tän listan nyt teille, lukekaa ja oppikaa. Lista saattaa kuulostaa liian älyttömältä ollakseen totta, mutta valitettavasti se on totisinta totta ja arkipäivää ja viikonloppua.

Kuinka näyttää ja käyttäytyä kuin islantilainen nainen, top 5

1) Pukeudu design-vaatteisiin. Aina. Koulussa ja varsinkin baarissa. Ei rahaa? Pankista saa lainaa helpolla. Tämä naurettavan helppojen lainojen otto on tietenkin johtanut tähän, muttei puututa nyt siihen. Eipä tältä saarelta design-kauppojen lisäksi muuta löydykään, satunnaista (kaukana keskustasta sijaitsevaa) Vero Modaa ja Zaraa lukuunottamatta.

2) Väännä hiuksesi Pikku Myy –nutturalle. Aina. Baarissa ja varsinkin koulussa. Nutturan kuuluu olla ylhäällä, siis TODELLA ylhäällä. Mikäli sinulla on otsatukka, nutturan oikea alkamiskohta on helppo löytää; oikeaoppinen islantilaisen naisen nuttura alkaa välittömästi siitä, mihin otsatukka loppuu. Eli otsalta. Ja tyylikästä on.

3) Älä tuhlaa rahojasi lämpömittariin, sijoita kesäkenkiin. On aivan sama millainen keli ulkona on: –10°C pakkasta, loskaa, sadetta, jääsadetta, myrskytuulta ja jääsadetta samaan aikaan jne., jalkojasi koristavat joka tapauksessa kauniit, pienet ja hyytävän kylmät kesäkengät, baarissa avokärkiset vähintään 10cm korot. Pääasia on näyttää hyvältä kaiken muun kustannuksella. Isäsi/veljesi/kaverisi/poikaystäväsi ajaa sinut kuitenkin suoraan oven eteen mahtavalla nelivetomaasturillaan.

4) Ole aina röyhkeä ja myöhässä. Erityisesti baariin saavutaan aikaisintaan 01.10, lauantaisin kahden jälkeen. Baariin saapuessasi koreissa design-vaatteissa ja hulppeissa koroissa olet joka tapauksessa hirveässä humalassa. Tilaat drinkin ja siirryt tanssilattialle. Baarissa on tärkeää muistaa röyhkeys; kyynärpäät siis rohkeasti esille, mikäli näet henkilön yrittävän kulkea ohitsesi, et väistä senttiäkään. Et senttiäkään! Tanssiliikkeihisi kuuluu käsillä, kyynärpäillä ja nyrkeillä huitominen. Mikäli nauttiessa omasta tanssistasi osut nyrkeilläsi toiseen ihmiseen, et huomaa tapahtunutta. Muilla ei ole väliä, sillä tämä maailma luotiin sinua varten.

5) Hanki lapsesi nuorena. Kenties huolettomaan baarikäyttäytymiseen ja yleiseen “anteliaisuuteen” liittyen, pyöräytät ensimmäisen lapsesi todennäköisesti ennen 25 ikävuotta (aivan niinkuin ystäväsikin). Lapsi ei kuitenkaan pysäytä elämääsi, vaan tuot taaperosi yliopistolle (aivan niinkuin ystäväsikin) ja luennoille. Viikonloppuisin juot aivan samanlaiset kännit kuin ennenkin, saahan sen muksun sysättyä vaikka isoäidilleen hoitoon.

Tervetuloa!

ps. Netta, vaellus/talvikengät baarissa ehdottomasti kiellettyjä.

Jointtia

2009-03-10T23:50:00.001Z

Nimittäin Burgerjointtia. Kävin sataman laidalla jököttävässä pikku hampparitönössä, joka jostain syystä tuntuu olevan aina täynnä ihmisiä, siitäkin huolimatta että paikka sijaitsee eristettynä keskustasta eli kaikesta muusta elämästä. Jotain legendaarista siinä paikassa on. Ruoka-arvio? No, ainakin ensi kerralla valitsen sen kasvishampurilaisen. Kokoliha tuntui vähän liian raadolliselta meiningiltä meikän pikku soijasuulle.

Sain myös tänään Islannin sosiaaliturvan myöntämän Eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jota joudun täten käyttämään myös (entisessä?) kotimaassani Suomessa =) Todella jees fiilis.

Ismo

2009-03-06T11:27:00.004Z

Eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeiiiiiiiii, Salattujen elämien uusimmat jaksot on poistettu YouTubesta!!! :( Ja se oli mun viimeinen oljenkorteni suomeen, henkireikä.

Nyt olen sitten virallisesti ulkosuomalainen, joka ei saa edes koskaan puhua äidinkieltään tahi kuulla sitä.

Knit

2009-02-28T01:04:00.001Z

Värikästä. Olen kutomassa electro-villasukkia ja huomasin että mun N.Y.C. lakalla lakatut barbi-kynnet mätsää täydellisesti.

New York

2009-02-25T01:49:00.001Z

Terveisiä New Yorkista! Palasin turvallisesti kotiin, muhkean jet lagin saattelemana. Oli aivan mahtava reissu, näin kaikki nähtävyydet ja kaupunginosat jotka toivoinkin näkeväni, ja paljon, paljon muuta. Tuli syötyä aivan uskomaton määrä pikaruokaa, melkeinpä joka päivä mäkkäriin, pari Dunkin’ Donutsia, Lombardi’s pitsaa, litroittain diet Dr.Pepperiä, kiinalaista ja bacon sandwicheja Diner-ravintoloissa. Parasta tässä mässäilyssä on, että söin joka päivä roskaruokaa vähintään kolmesti, enkä tunne siitä pisaraakaan syyllisyyttä! Päinvastoin, se oli mahtavaa.

Reissussa tuli vietettyä kymmenen päivää, jona aikana jalat tuli metrokortista huolimatta käveltyä täysin muussiksi, ja taisi se lompsakin vähän keventyä.

13.helmi/09

Saavuttiin JFK:n lentsikkakentälle joskus illalla viiden maissa paikallista aikaa. Junalla Howard beachille ja sieltä reilu tunti metrossa hostellille. Oltiin Wimin kanssa ainoat valkoiset koko metrovaunussa aina Manhattanille asti. Pelotti vähän, ekaa kertaa valtavassa kaupungissa. Yritin kuitenkin olla olematta urpo ja olla pelkäämättä ihmisiä ihon värin vuoksi. Oli kaikenkaikkiaan opettava kokemus olla vähemmistössä. Yritin näyttää mahdollisimman tympääntyneeltä, jotta kävisin paikallisesta.

14.2, Ystävänpäivä

Tutustumista kaupunkiin. Central station, Rockefeller center, Disney ja NBC store, 5th avenue, luksuskauppoja. Näin Times squaren miljoona valotaulua ja kiersin TSQ:n kauppoja. M&M worldissa ja Toys’r’usissa jonkinmoinen m&m yliannos. Vastikään puhjennut laktoosi-intoleranssi onneksi/valitettavasti esti ostamasta suklaanamuja. Pääsin myös kauan odotettuun unelmakauppaani Victoria’s secretiin. Aah. Jokaisen stereotyyppisen naisenroolin omaksuneen unelmahörsykauppa. Pakotin Wimin ostamaan mulle kaulakorun Ystävänpäivälahjaksi.

15.2

Pako Manhattanilta. Bussiretki China townin läpi Brooklyn bridgelle, mutta ylitettiin se ison turistilauman keskellä jalan, ofkoors. Hengailua ja shoppailua Brooklynissa, se oli kuin lähiö, vaan aivan hervottoman kokoinen sellainen. Aloin pitää mustista ja arvostaa niiden elämänasennetta. Äänekästä, mutta silti muut huomioonottavaa. Aloin pitää afrikanameriikkalaisista niinkin paljon, että illalla nauttiessamme Williamsburgin altsu-cool-artsy-valko-kaupunginosassa hevikonsertista, mä nukahdin sinne keikalle, hetken halveksittuani valkoisten miesten tapaa tanssia. Käärin itseni talvitakkipeiton alle ja annoin uupumukselle vallan. Zzzz.

16.2

Shoppailupäivä. Tuhlasin W:n antaman valentine-lahjan, $40 lahjakortin Victoria’s secretin taikamaailmaan. Jalkoja särki. Obama joka lehden kannessa Vanity fairista Men’s healthiin. Illalla lähi-groceryn herkkuhyllyt tyhjiksi ja hostellihuoneen sängylle mussuttamaan purkillinen laktoositonta jädeä.

Ihana paperikassi.. ihana, ihanin iiiiihana. Ja kaikki ostokset käärittiin ihanaan paperiin ennen kassiin laittamista. Ihana. Ihana… Pökrään kohta.

New York, osa 2

2009-02-25T01:49:00.000Z

17.2

Coney Island. Kaunis, suuri hiekkaranta ja vuosikymmeniä sitten loistossaan ollut huvipuisto. Illalla Broadwaylle teatteriin. Sitä ennen syömään Mäkkäriin, joka oli hervoton, kolme kerrosta korkea!! Sitten katsomaan You're Welcome America: A Final Night With George W. Bush, tähtenä ehdottomasti meikän lempparinäyttelijä Will Ferrell <3 Nauroin esityksen alusta loppuun. Willie on mah-ta-va.

Näytelmän jälkeen Applebee’s ravintolaan. Ruoka oli oksettavaa rasvamössöä. Tilasin 2dl keiton ja mietin vaan, miten keittoon saa tungettua niin hitosti oksettavaa rasvaa, ei mitään ravintoarvoja, vaan oksettavaa rasvalillua. Poistuttiin W:n kanssa molemmat tyytymättöminä ja pahoinvoivina kotiin paapimaan.

18.2

Aikainen herätys ja NBC studioille jonottamaan stand-by lippuja Conan O’Brieniin. Saavuttiin paikalle 08:45 ja jonotuksen oli määrä alkaa 09:00. Siellä oli kuitenkin jo pitkä jono ihmisiä, mutta saatiin silti stand-by liput nro 77 ja 78. (Eli stand-by lippujen omaavia päästetään numerojärkässä niin paljon sisään, kun “oikean” lipun saaneita jättää tulematta). Ei jaksettu yrittää sisäänpääsyä noin huonoilla numeroilla, joten taas Williamsburgiin olemaan valkoisia altsu-nuoria. Yritin löytää simmulaseja, mutten löytänyt mieluisia. Käytiin myös SoHo:ssa tekemässä shoppingia. Lompakko tyhjempänä aikaisin kotiin nukkumaan, jotta jaksaisi lähteä jonottamaan seuraavana päivänä aikaisin. Niin, ja Wimppa haki kasoittain roskaruokaa jota ahdettiin pikku masuihimme taas sängyllä. Vain televisio puuttui.

19.2

Digikamsu unohtui taas kotiin. W lähti kuuden aikaan aamulla lippujonoon, minä subwaylla yksin (!) perässä joskus ennen ysiä, kyllä jännitti. Saatiin liput 37 ja 38, sinä iltana tulematta jätti 61, joten päästiin katsomaan toiseksi viimeistä Late Night with Conan O’Brien nauhoitusta! Conan muisteli reissuaan Suomeen, ja mun teki NIIIIN mieli huutaa “Suomi!”, mutten saanut tilaisuutta :(

Ennen NBC Rainbow roomiin astumista mentiin Staten Islandiin lautalla, joka lipui Vapauden patsaan ohi. Sain myös ihastella mereltä käsin Manhattania ja saastepilveä sen ympärillä. Staten island oli melkoinen jenkki-rupulähiö!

20.2

Sicko. Yhtäkkiä tuli tosi kipeä olo, joka rööri tukossa ja pehkuissa koisiminen tuntui houkuttelevammalta kuin mikään New Yorkin ihme ja kumma. Kampesin itseni kuitenkin illalla Guggenheimin taidemuseoon, enimmäkseen kulutin aikani siellä flunssan kiukustuttamana haukkumassa ja halveksumassa taideteoksia. Huppu päähän ja nokka pystyssä Picassojen ohi. No ei ehkä Picassojen, mutta jos joku kinkki ottaa lyijärin ja piirtää sillä pari suttua paperille ja kehystää sen, ni sori nyt vaan jos en kauheesti jaksa arvostaa sen suurta visiota. Mutta oli siellä yks tosi makee valokuvasarja.

21.2

Rästipäivä. Viimeinen kokonainen päivä nykissä, joten koitettiin hoitaa kaikki, mikä oli vielä jäänyt näkemättä tai ostamatta. Ensiksi WTC. Alue oli kuitenkin jotakuinkin kokonaan paketissa, paketin sisältä kuului rakennuskoneiden jyrinää. Sille paikalle tulee joku samperin Freedom tower. Takaisin Times squarelle, löysin viimeinkin laukun katukojusta, maksoi $10 ! Teki mieli myös feikki-designerlaukkua. Ens kerralla. Illalla Empire state building, maksaa muuten $20 nykyisin päästä sinne huipulle. Helvetinmoista rahastusta, sanoisin. No, näköalat 86. kerroksen korkeudesta olivat kuitenkin näkemisen arvoiset. Tossa yhdessä kuvassa sinisenä hohtava alue on Times square; eläköön sähkö, eläköön 2000miljoonaa luxia!

Ja joo, mulla on korkeanpaikankammo, pelotti ihan kivasti tuolla katolla. Onneksi ei tuullut, sillä joka kerta kun puhalsi vähänkin, olin varma että tuuli puhaltaa mut ton kaiteen yli.

Kinkkikaupunkiin syömään kinkkistä, mutta en taaskaan saanut kevätrullia tai friteerattua banskua! :((

22.2

Lähtöpäivä. 7 päivän subwaykortit oli kulutettu, joten käveltiin Central Parkin läpi TSQ:lle. Lopputalvi ei kenties ole kaunein vuodenaika vierailla kyseisessä puistossa, mutta oli silti hienoa nähdä se. New Yorkin keuhkot. Käytiin Strawberry fieldsillä haukkumassa Yoko Onoa ja sitä kuinka se rahastaa kuolleella aviomiehellään. Yoko lahjoitti miljoona dollaria? Omasta pussistaan? Joo ihan varmaan.

Satoi, ja oli muutenkin hyvä päivä lähteä. Mun jalkoja särki niin, etten olisi jaksanut enää kävellä. Linkutin kuitenkin yli 50 korttelinväliä keskustasta hostellille. Käveltiin pitkin Broadwayta, joten oli ihan kiva tarkkailla meininkiä ja ihmetellä ihmisiä jotka puhuvat (huutavat) itsekseen ja arvatenkin pitävät sitä normaalina käytöksenä.

Imäätsin ool the pipo-o-ool…!

Keskuspuiston eläintarhassa, ihmettelemässä missä ne kaikki Madagascarin eläimet; kirahvi, hippo, leijona ja seepra on? Kai ne karkas sitten oikeesti.

Bai bai New York, olit todella ihana kaupunki, luulin että olisit uhkaava ja liian suuri, mutta olitkin ystävällinen, eloisa ja turvallinen. Kaipaan kuitenkin kaksikerroksista vessapaperia, jota on jopa islannissa jossa on ehkä 3 täysikasvuista puuta pääkaupungin ulkopuolella.

Jenkkilästä mieleen jäivät erityisesti:

Yksikerroksinen WC pap

Jättipyllyille suunnitellut jättipöntöt

Yksi nähty torakka

Kohteliaat ihmiset jotka käyttivät islantilaisille tuntemattomia sanoja “excuse me”, “I’m sorry” ja “Thank you”

Äänekkäät mutta kohteliaat, huumorintajuiset ja eloisat africanamericcalaaset, ja tunne siitä että minun olisi ehkä pitänyt syntyä mustana

Aurinkoiset päivät ja hyytävän kylmät yöt

Yo!

* **

2009-02-12T18:11:00.001Z

Lainasin kirjaston matkaopashyllyn tyhjäksi.

Kuka nokkela arvaa, minne oon matkalla huomenna?

Tässä pari vinkkiä:
1. En ole menossa Kuopioon
2. En myöskään ole menossa Kiiminkiin
3. Kyseistä maata hallitsee Hussein-niminen mies
4. Ja siellä syödään paljon roskaruokaa, mutta kaikki ihmiset näyttää silti täydellisiltä, ainakin jos Kauniita ja rohkeita on uskominen
5. Viime aikoina päässäni on soinut rutkasti kyseinen kappale:

“Start spreading the news, I'm leaving today, I want to be a part of it,

*** ****; N** Y*** !!!!!!!”

Í dag

2009-02-10T20:26:00.001Z

Islannissa on paistanut aurinko täydeltä terältä jo yli viikon putkeen, joka päivä. Onko Suomessakin? Ihana pikkupakkanen ja jo vähän lämmittämään alkanut arska. Kevät tulee!

Kävin keskustan ankka/joutsen/hanhilammella, siitä saa niin kauniita kuvia auringonpaisteella. Pari päivää sitten kävin siellä filmikuvailemassa, nyt ainoa ulottuvilla oleva kamera oli iPhone. Ärsyttävä huono laatu. (Mitä, eikö Apple olekaan täydellinen?!)

Paras juttu tänään:

Uudesta vuodesta saakka kasaantunut pyykkivuori pääsi viimein pesuun! Kaksi jättikassillista mukaan bussiin, bussista ulos ja yliopiston opiskelija-asuntolatalon kellariin, pesutuvan ovelle kop-kop (“Sori, unohdin mun avaimet”). Pesutuvassa kävi ilmi, että pesukoneiden käyttöön vaaditaan erillinen maksukortti. Päätin että näin pitkällä ollaan perskules, periksi en enää anna ja pyysin lainaksi yhden tytön korttia ja maksettiin sille takas käteisellä. Oli mahtava tunne tunkea kolme pesukonetta täyteen haisevaa kamaa ja nähdä niiden puhdistuvan. Iloitkaa pesukoneistanne ihmiset. Ja jos sattuu olemaan ylimääräisiä sellaisia, niin pistäkää postiin!

En olekaan ennen hiipinyt tuntemattomaan taloon pesemään salaa pyykkiä.

Nói

2009-02-10T17:47:00.001Z

Näin lemppari-islantilaisen näyttelijäni, Tómas Lemarquisin viikonloppuna töissä. Ensin huomasin punaiseen sirkuksen työntekijä -henkiseen asuun pukeutuneen miehen seisomassa oven vieressä ja ajattelin että mikäs helvetin apinankasvattaja täällä pyörii asiakkaana. Seuraavalla lasienkeräyskierroksella tunnistin kaljun pään muodon Nói Albinói -elokuvan pääosanäyttelijäksi. Sattuu olemaan yksi mun lempi elokuvista.
Islantilaiseen tapaan en reagoinut julkimoon mitenkään, vaan annoin hänen kekkaloida apinankasvattaja-asussaan ja mustassa ihme stetsonissaan.

Iha-haa!

2009-02-09T20:55:00.003Z

Rakas päiväkirja,
tänään n. kymmenen eri islanninheppaa yritti syödä iPodini Sannheiser-kuulokkeineen. Melkein joutui syödyksi koko roska, sain kaivaa soittimeni erään huuli-aktiivisen hepan suusta, kun en muistanut islanninheppojen taipumusta maiskutella kaikkea mikä sattuu olemaan turvan kantaman päässä.

Kävin viime viikolla turisti-infossa kysymässä, jos jossain Reykjavikin kaupunkibussireittien varrella olisi islanninheppatalli. Pienen kaivamisen jälkeen sain kuulla että Smàralind-ostoskeskuksen vierellä on joku yksityinen heppatalli. Tänään rohkeena tyttönä otin kamerani (sen vanhan filmi-raskun, se tarttuu nykyään jokapaikkaan mukaan) ja hyppäsin bussiin ja pois, pyörin tunnin ympyrää, kirosin islantilaisia jotka ei tunne käsitettä "jalankulkutie", hypin moottoriteillä ja löysin viimein heppatallit. Sanoin 'Hyvää päivää' islanniksi oikein sujuvasti ja pyysin lupaa kuvata heppoja.

Hepat olivat oikein hyviä kuvattavia, heti kun pääsin aitauksien vierelle, ne kaikki käppäilivät mun luo poseeraamaan. Tai maistamaan, onko mun takki syötävä. En tiennytkään, että islanninhepat kasvattaa talviturkin? Kaikilla oli paksu talvikarva, jaloissa ja kaikkialla. Vai eikai se oo joku eri talvilaji islanninhepasta? (Minna, auta!) Kuten joku saattaa huomata, en ole heppaihmisiä. Islanninhepat on kuitenkin kivoja, kun ne on niin pikkusia ja lepposia. Helposti lähestyttäviä. En pelännyt tulevani syödyksi.

Oli miten oli, nyt on filmi täynnä ja aipodi haisee hevosen kuolalle.

ps. pitäis varmaan alkaa kantamaan myös digikameraa tällaisissa seikkailuissa mukana, niin ois jotain kuvia laittaa blogiin näytille. Mental note.

Uutisia Islannista

2009-02-04T21:49:00.001Z

Uutisipia hyvinkin, vaikkapa Fox, CCN tai SkyNews uutisia. Me nimittäin saatiin tänään _viimeinkin_ netti ja sen mukana telkkarikanavat. Kanavia plärätessä niitä olikin huomattavasti enemmän kuin ne Islannin kolme normaalia, ilmasta kanavaa (säälittävää, i know!). Veikkaisin että kyseessä on joku "saat kuukaudeks ilmasiksi kanavia että varmasti koukutut ja hajoat kolmeen kanavaan joista niistäkin yksi on joku v*tun jeesuskanava, ja joudut tilaamaan maksullisen kanavapaketin"-henkinen tarjous. En poistu kotoa enää kuin pakotettuna.

Eilen Islannissa järjestettiin vakuutusyhtiö VÍS:n hevosshow, johon kuului töltti-esitys Reykjavikin keskustassa sijaitsevalla isolla ankkalammella. Lampi jäätyy jotakuinkin heti kun on pakkasta, ja viimeaikoina on ollut pitkään miinusta, tänäänkin oli -9, joka on tässä kaupungissa todella paljon. Lammen jään kestävyys oli tarkistettu, mutta kävi melkoinen onnettomuus. Noin viistoista islanninhevosta ratsastajineen putosi jäiden läpi lampeen. Ite en ollut valitettavasti paikalla (ärsyttää, oisin todella halunnut ottaa kuvia issikoista), mutta paikalla oli kuulemma ollut aikamoinen kaaos, kun hepat taistelivat hengestään jäisessä vedessä. Ei se lammen vesi syvää ole, metrin korkeintaan ja kaikki saatiin onneksi pelastettua. Issikat vietiin lämmittelemään lämmitettyyn rekkaan, jossa heille tarjoiltiin myöskin kuumaa kaakaota, oletan.

“The horses were fighting for their lives and it took immense effort to get them back up on the ice […]. We were inches away from a tragedy—the horses were about to give up.” IcelandReview

Sitten vähän triviaa: Olen saanut tietooni, että Islannissa juuri tapahtunutta “vallankumousta” eli hallituksen kaatamista kutsutaan paikallisesti nimellä Búsáhaldabyltingin! Bylting tarkoittaa vallankumousta ja búsáhöld tarkoittaa kaikkea keittiökamaa; kattilaa, kauhoja ja pannuja. Niitä mielenosoituksissa kilisteltiin, tosi monella näki keittiönkaapeista raahattuja kattiloita joita hakattiin puukauhoilla. Kunnon vanhanajan meininkiä mielestäni, tuli vähän nuijasota mieleen.

Svart / Hvít ljósmyndun

2009-02-02T12:37:00.000Z

Olen vihdoin tekemässä jotain, josta olen haaveillut jo ties kuinka monta vuotta. Vuoden 2008 lopussa lähetin miljoona mailia erinäisille Reykjavikin kuvataidekouluille, jotka satuin netistä löytämään, kysyen josko he tarjoavat kaikille avoimia valokuvauskursseja. Vihdoin joku vastasi ja kehotti kysymään keväällä alkavia kursseja Myndlistaskolinnista, elikkäs Reykjavikin kuvataidekoulusta. Siellä järkätään lapsille kaikennäköistä, ja meille täysi-ikäisille vanhuksille on avoimia kuvataidekursseja. Sain valita kahdesta tammikuun 2009 lopulla alkavasta kurssista: musta-valkokuvaus tai digikuvaus. Kauaa ei tarvinnut miettiä, olen unelmoinut omien kuvien kehittämisestä ja pimiön punaisessa valossa läträämisestä jo siitä asti, kun löysin isän vanhat pimiökamat ja jalustan meidän vaatekaapista Martinlaaksossa joskus 1990-luvun alussa.

Maksoin melkoisen summan rahaa Myndlistaskolinnin tilille, ja viikko sitten kurssi alkoi. Tänään toisella tunnilla siirrytään jo filmin kehittämiseen. Kuluneeksi viikoksi saatiin tehtäväksi kokeilla kuvata eri suljinajoilla ja aukon suuruuksilla. Nyt mulla on filmillä reilut 20 kuvaa ja pian saan nähdä mitä sain aikaan. Yritän varautua pahimpaan, viimeksi kuvasin filmille melkein 10 vuotta sitten ja silloinkin perus pokkarilla. Nyt sain filmille kuitenkin pari kuvaa, joista mulla on suuret odotukset (tai ainakin kovat toiveet). Peukut pystyyn että ne onnistui! Jänskää teettää omat kuvansa melkein A4-kokoisiksi jättikuviksi.

Musta on siistiä kuljeskella ympäriinsä kaulallani vanha ja käytetty rausku, ties kuinka moni kiloinen, isän vanha Minolta. Iskä lähetti sen mulle Suomesta kameralaukun kanssa, jonka sisällä oli isän kaikki muutkin vanhat aarteet. Vähän meinas tippa tulla linssiin kun sitä postipakettia availin. Joskus villillä 70-luvulla pitkätukkainen Matti kulki kamera kaulallaan, räpsien luontokuvia ja tilannekuvia suvun elämästä. Nyt (myöskin pitkätukkainen) Laura jatkaa perinnettä, 2000-luvulla jossain, kaukana kotoa.

Kaffi, anyone?

2009-01-23T15:33:00.014Z

Tänään se sitten on. Eka työvuoro. Pitää mennä sinne pikkasen ennen keskiyötä, sitten ne selittää minulle lähes ydinfysiikkaa vaativamman työtehtäväni: tyhjien lasien keräämisen. Kotiin pääsen varmaan joskus aamuyöstä 05:n jälkeen. Vähän jänskää ja iskee sellainen suomalainen epävarmuus päälle.

Mutta ainakin mulla on upo-uudet lähes taianomaiset ja maagiset työkengät!

EDIT: unohdin sanoa että työpaikkani on siis Kaffibarinn-niminen baari, joka nyt vain sattuu olemaan Reykjavikin coolein lajissaan. Kyseisen paikan toinen omistaja sattuu myös olemaan Blur-yhtyeen Damon Albarn. Ite kyllä väittäisin, että kyseinen jamppa ei enää pyöri kuviossa, mutta pyöri kyllä silloin villillä yhdeksänkymmentäluvulla, kun Kaffibarinnia perustettiin.

Ja mielenosoituksista:
Ne jatkuivat kyllä myös eilen samalla aukiolla, saman hallituksen rakenuksen edessä kuin ennenkin. Tällä kertaa paikalla olivat kuitenkin vain kovimmat sissit, sillä eilen Islannissa oli jälleen kerran myrskyvaroitus. Itä- ja pohjoisrannikolle oli luvattu tuulta jopa 50m/s! Reykjavikissa jo joskus kuuden aikaan tuuli oli niin navakka, että välillä en pystynyt kävelemään edes eteenpäin. Meinasin ottaa videota siitä, kuinka tuuli hakkasi meijän kattoikkunaa, ihan uskomaton meteli... Satamassa on tosi kiva asua kun tuuli puhaltaa torpedovauhtia!
Mielenosoitusaukio on talojen ympäröimä, joten siellä oli suht hyvä mekastaa, mutta keli oli karsinut osallistujamäärän alle puoleen edellisestä kerrasta. Mäkin kipitin vaan kotiin niin äkkiä kun pääsin ja painuin vällyjen alle katsomaa leffaa.

Toivottavasti tänään yöllä ei myrkyä yhtä pahasti kun pääsen töistä kotiin! Pelottaa. Ainakin äsken kun olin ukona siellä oli vielä aika reipas tuuli..

Kohta nokosille, että jaksaa, Wish me luck!

Riot in Reykjavík

2009-01-22T11:04:00.036Z

Ja tapahtui niinkuin sanottiin, että Reykjavikin ylle syttyi tähti ja Laura ratsasti aasillaan myrskyn silmään. Eli olin siis kävelemässä pois yliopistolta, kun näin poliisiauton ajavan pillit huutaen kohti keskustaa. Se oli sitä myöten päätetty, jos kaduilla taistellaan niin meikä on paikalla! (Ne eurot edelleen taskussa, varsin tekopyhää)

Menin aukiolle, jossa joka lauantai pidetään (astetta rauhallisempi) mielenosoitus. Aukiolla sijaitsee joku hallituksen rakennus, en tiiä tarkemmin mikä. Kun saavuin paikalle, partyt olivat jo loppu, ja näin vain pienen joukon ihmisiä, pari poliisia ja miehiä haalareissa piiskaamassa katuja puhtaiksi vesiletkuilla. Hallituksen rakennusta oli heitelty kivillä ja sen seinät oli täynnä maalia ja grafiitti-töhryjä. Poliisi oli kuulemma pippurispreillä ja ankaralla hc-pamputuksella hajottanut väkijoukot.

Harmitti tottakai, että kerrankin kun on äksöniä mä missaan sen. Soitin Wimille ja se tuli kahvilasta sinne aukiolle, missä olin. Se kertoi, että keskustan viereisellä kadulla ovat ihmiset kokoontuneet uudelleen. On varmaan sanomattakin selvää että lähdin sinne. Matkalla mielenosoitukseen, joku tyyppi heitti jotain just mun edessä olevaan roskikseen, ja se lehahti tuleen pienellä räjähdyksellä. Sydän taisi missata yhden lyönnin.

Käveltiin kohti uutta kokoontumispaikkaa ja kaupunginteatterin vierelle kokoontuneita ihmisiä ja näin heti että kadulle oli sytytetty uusi kokko. Jotkut miehet kantoivat roihuun isoja kantoja ja puunpaloja, oikeastaan mitä vain suurta ja palavaa. Toisinaan joku heitti tuleen bensaa, jos näytti siltä että tuli oli hiipumassa. Kuvat ja videot kertokoon lisää siitä, millaista siellä väkijoukossa oli.

(ps. Kävin äsken läpi kuvia, jotka otin järkkärillä. Ennen mielenosoitusta olin jalustan kanssa yliopiston luona fotaamassa, pistin kameran tarkennuksen manuaaliselle ja, kyllä vain, unohdin sen myös siihen asetukseen. Ihmettelinkin mielenosoitusta kuvatessani että onpas kumma kun en saa suljinaikaa yms asetettua kohdilleen, kun kaikki kuvat olivat ihan karmeeta kuraa. No eihän se vika sitten missään sulkimessa ollut. Joten, kaikki järkkärillä otetut kuvat on nyt aivan karmeeta potaskaa, mutta julkaisen silti pari. TYHMYYDESTÄ SAKOTETAAN! Perkele.

eng. As an intelligent person i forgot my camera's focus settings on Manual, so basically all the pics i have taken with my system camera are complete and utter shite. Luckily there will be another demonstration tonight, so i can make up for my mistakes.

sv. Att äta jordgubbar är najs. Också fåglar är najs. Jag använder Cheap monday jeans för att alla andra gör det. Att ta foton är najs åålso, men inte om man är dum i huvve :)

dn. Spis kartoffel. Konge! Pølser pølser og paalæggschokolade.

Moro.

Lähdin kotiin joskus vähän ennen yhtätoista. Kun menin nukkumaan ikkuna auki, kuulin meille asti kattiloiden rytmikkään kilkuttelun, autojen torvien tööttäilyn ja ihmisten protestihuudot, vaikka me asutaan ainakin kilometrin päässä keskustasta. Yhden maissa yöllä poliisi oli kuulemma käyttänyt kyynelkaasua hajoittaakseen ihmisjoukot. Aika helvetin rajua menoa, kun ajattelee ettei poliisi ole joutunut käyttämään kyynelkaasua Islannissa yli kuuteenkymmeneen vuoteen.

Tänään mielenosoitukset jatkuvat, ne alkoivat jo aamulla ja jatkuvat aivan varmasti iltaan, ellei poliisi puutu peliin samalla väkivallalla kuin eilen. Taidan itsekin liittyä joukkoon räpsimään kuvia tänäänkin, jos vaikka tällä kertaa muistais laittaa sen järkkärin tarkennuksen ihan sille automaattiselle vaan.

Ps. Netta ja Krista: tervetuloa Islantiin! Tällasta täällä on :--D

Tapahtui tänään

2009-01-21T19:27:00.012Z

Tänään tuli poikkeuksellisesti räpsittyä pari kuvaa, kun huvikseni otin pokkarikameran mukaan kaupungille. Jostain syystä pikkukamera on jäänyt ihan unholaan järkkärin hommaamisen jälkeen. Kai sitä on tullut niin nokkavaksi, ettei halua räpsiä pokkarilla, jolla ei voi edes säätää valoherkkyyttä, suljinaikaa tai ylipäätään paljon mitään muutakaan. Nyt mä oon kyllä ehkä päättänyt, että alan pitää pikkukameraa aina repussa mukana. Monesti näkee kivoja juttuja ja jää harmittelemaan, kun ei ole kameraa mukana.

Käytiin tänään Wimin kanssa suositulla huonekalukirpparilla nimeltä Góði hirðirinn (eng. The Good shepherd). Aina on ostettava kerrallaan vain se määrä, minkä saa bussissa tuotua. Kai me näytetään vähän naurettavilta, kun jokaisella islantilaisella on auto, jonka ne vaan ahtaa täyteen kamaa ja hurauttaa kotiin. Sen sijaan me tuodaan pöydät ja nojatuolit bussilla...

Oli pakko ottaa kuva Wimistä liikennevaloissa, kun mun mielestä tää meidän huonekalujen kanssa säätäminen on niin huvittavaa:

Matkalla kotiin bussin oli pakko pysähtyä keskelle katua, kun ihmiset Reykjavikin keskustan parlamenttitalon edessä tukki autotien. Menossa oli yksi miljoonasta mielenosoituksesta. Kyllä minäkin varmaan suuttuisin, jos mun rahani arvo olisi yhtäkkiä alle puolet siitä, mitä se vuosi sitten oli...

Kuva otettu hurjassa takaa-ajotilanteessa liikkuvasta bussista!

Ilmeisesti en nähnyt mielenosoitusta ihan rajuimmillaan..

Tässä Morgunblaðið sanomalehden ottama kuva tältä illalta. Otteet kovenee!
Kunhan nyt ette koko kaupunkia polttais.
Harkitsen osallistuvani kyseisiin mielenosoituksiin vielä joskus! (Eurot piilotettuina syvälle taskuihin) Vai pitäisköhän kävästä tolla aukiolla kotimatkalla... (nyt oon yliopistolla nauttimassa intternetixistä)

Reykjavik, raju kaupunki!

Kuva-arvoitus

2009-01-21T18:23:00.009Z

Hei vaan rakkaat lukijani!

Tänään olen järjestänyt teille pienen visan, jotta opiskelujen lamaannuttavat aivonne saisivat pienen pähkinän purtavaksi. Muistatteko, kun ala-asteella maantieto ja muut oppiaineet käsittelivät käytännön kysymyksiä? Silloin opittiin esimerkiksi, että muurahaiset mielellään rakentavat kekonsa puun eteläpuolelle. Yliopistossa opittavat asiat ovat kuitenkin hyvin erilaisia, lähes todellisuudesta loitontavia. Joten palataan käytäntöön, tämän kuukauden kuva-arvoitus kuuluu:

Miksi Islantia (eng. Iceland, sv. Island, isl. Ísland) kutsutaankaan Islanniksi?

(Kuvaan liittyvää faktaa:
toisinaan Reykjavikin katuja peittää useamman senttimetrin kiinteä jääkerros. Ilmiö on yleinen talvisin ja havaittavissa rannikkoisilla kaduilla, mutta myös varsin yleistä keskustassa. Kävelykatuja peittävä, kiiltävä jääkerros on mahdoton ylittää. Katuja ei hiekoiteta. Apuna saattavat toisinaan olla sulat autotiet sekä lumen peittämät kohdat jääkerroksen päällä)

Lisäpisteen saat, jos arvaat syyn siihen, miksi katuja ei hiekoiteta.

Vastaukset osoitteeseen:

Kuvavisa
Seljavegur
101 Reykjavik

Palkintona nopeimmalle ilmainen majoitus Reykjavikin keskustan kupeessa!

Uusivuosi

2009-01-10T00:18:00.007Z

Tassa viela vahan uusivuosi fotoja Islannista, seistiin kirkolla, Reykjavikin korkeimmalla kohdalla ja katseltiin. En oo varmaan elaissani nahnyt noin paljon raketteja. Edelleen muistutan etta taalla is supposed to be lama, ja silti kaikki hassaa rahansa taivaalle. Minulle se oli ilmaista, joten en valita. Raketteja paukuteltiin viikko ennen uuttavuotta ja viikko sen jalkeen. Vielakin valilla paukkuu.

Kuvista ei tullut niin hyvia, melko vaikeeta saada mitaan fiksua pimeella ilman jalustaa. Eniveis, tassa vahan uusivuosi terkkuja.

ps. en ollut kannissa tahi kaatunut lumihankeen. Ei niita hankia kylla nakynytkaan missaan.

Before and after kuvat, Osa "Before"

2009-01-07T20:38:00.011Z

Tänään vuorossa uuden asuntoni "Ennen kuvat". Kaikki on kaaoksessa, huonekaluja saadaan yksi tai kaksi päivässä, pikkuhiljaa. Pöytiäkin omistamme jo huimat kolme, eli ihan kaikkea kamaa ei tarvitse tiputtaa lattialle.. On todella rasittavaa poimia kamansa (laukku, läppäri yms) kokoajan lattialta.

Tällä hetkellä omistamme:
-kaks keittiön tuolia ikeasta
-keittiönpöytä ikeasta
-yöpöytä ikeasta
-vessan kulmahylly ikeasta
-Wimin belgiasta tuoma pyöreä, puhallettava sohvatyyppinen juttu
-ruskea nahkainen, vähän lepakkotuolin tyyppinen nojatuoli+rahi kirppikseltä
-valkoinen eteisenpöytä kirppikseltä
-joitain juttuja kämpässä oli jo entuudestaan, kuten pieni vaatekaappi, naulakko, jääkaapit yms
-Sokerina pohjalla: erään opiskelija-asuntolan kellarista haettu sininen, kukallinen tuplapatja! Todellinen ysäri-hirvitys! Mutta mä rakastan sitä. Tulee mieleen lapsuus Martinlaaksossa, kun parhaan kaverini Kristan kanssa juostiin niiden vaatehuoneessa vaihtamassa vaatteita ja sitten juostiin sen siskon huoneeseen, laitettiin mankka huutamaan Kaija Koota täysillä, tanssittiin Kristan äidin kamalissa rytkyissä ja leikittiin olevamme lavalla esiintyvä Kaija Koo..Kristan äitin Chippendales-pelikortit..90-luvun Kauniit ja rohkeat..

Tässä pari päivää vanhoja kuvia kämpästä, enää ei olla noin kamalassa kaaoksessa!

ps. Tajusin vahan aikaa sitten asuvani Atlantin rannalla...

Onnea uuteen kotiin, Laura!

2009-01-02T19:17:00.002Z

Nyt on hyvästelty Leifsgatan kimppakämppä ja saavuttu tuhansine laukkuineen Seljavegurille, meren äärelle. Wimppa lähti tänään aamulla täyteen pakatulla tilataksilla kohti uutta kotia, ja mä menin bussilla perästä. (Sillä välin se oli jo kantanut meijän kamat ylimpään kerrokseen, jes)

Koko päivä ollaan siivottu, nyt ainakin lattioiden ja keittiön kaappien pitäis olla puhtaita. Huomenna siivous jatkuu ja varmaankin pakko mennä IKEAan tai kirpparille, kun kämppä huutaa tyhjyyttään. Jos edes yhden pöydän sais..!

Mulla on vieläkin kone hajalla, joskus (n. kerran kuussa,tuurilla)yhtäkkiä näppis alkaa taas toimia, kuten esim. nyt<3 Ja kun naapurilla on vielä avoin langaton netti, olen onneni kukkuloilla.

Kuvia lisäilen sitten kun ollaan siinä pisteessä että on jotain näytettävää tai ainakin ettei ole mitään hävettävää.

Tarina pienestä mustasta koirasta ja sinisestä paketista

2008-12-25T16:07:00.028Z

Olipa kerran, kauan, kauan sitten (ainakin 1kk) kaukaisessa jäämaassa tyttö, joka kovin ikävöi rakasta ystäväänsä. Päivin ja öin hän ystäväänsä kaipaili, ymmärsi pian joulun tulevan ja alkoi valmistaa lahjaa pikku ystävälleen. Punaiseksi lakatuilla sormenpäillään hän tarttui puikkoihin ja alkoi taikoa mustasta langasta pienen pientä mustaa sukkaa. Hän näet tahtoi ilahduttaa ystäväänsä. Sukka ei kuitenkaan maistunut millekään, eikä tuoksunut erityisen mehukkaalle. Jotain oli tehtävä, pieni musta ystävä ei ilahtuisi mauttomasta lahjasta. Tyttö matkusti lentävien ponien vetämillä vaunuilla taikakauppaan (bussilla Haugkaupiin) ja osti ystävälleen ison, häränlihatäytteisen maukkaan ja tuoksuvan luun.
Luun hän työnsi sisään sukkaan, "Sääriluu!" hän nauroi.

Lahjan hän kääri paperiin ja yhä uudelleen paperiin, sillä tiesi ystävänsä pitävän repimisestä. Viimein suloisilla elukkakuvioilla koristeltu paketti oli valmis, joten tyttö toimitti paketin Joulupukille (joka muuten onkin jäämaassa varsin tunnettu veikko).
***
Jouluaattoilta, Nummenpäässä pienessä tuvassa, musta koira odottaa pukkia malttamattomana. Viimein takaovelta kuuluu rapinaa, ja musta koira rientää häntä ja pää viidentenä ja kuudentena jalkana ovelle. "PUKKI!" haukahtaa pieni musta koira innoissaan.

"Apua, apua en voi pysyä paikoillani!" huutaa pieni musta koira ja juoksee innosta sekaisin ympäri keittiötä. (Mikäs siinä pukilla on kourassaan, pohtii kameramies)

"Noh, rauhoitus nyt pieni musta koira." Sanoo pukki ja kutsuu koiraa Remuksi. "Pukilla on sinullekin lahja, jos maltat vain odottaa"

***

Pukki jakaa lahjat kuusen alle. Kameramies ottaa pienestä mustasta koirasta pose-kuvia kuusen vierellä. Pieni musta koira eli Mustikka söpöilee esimerkillisellä tavalla. Partakin on melkein yhtä valkoinen kuin pukilla!

"Sininen paketti on minun! Se tuoksuu luulle ja ihanalle häränlihalle. Se on minun, antakaa jo!" Sanoo koira ja haistelee hermostuneesti paketteja kuusen alla.

"Oikein, pieni musta koira! Se on sinun pakettisi. Kas tässä!" Sanoo pukki hymyillen.
"Jes jes jes!" ajattelee vuffeli ja juoksee paketti suussaan eteiseen.

"Hyökkäys!"

"Hyvä Romi, REVI REVI!!" huutaa kameramies.

"mums, mums, ihana luu. Mutta mikä tämä musta juttu on?"

***
Aluksi pienellä mustalla koiralla on hieman vaikeuksia keksiä, mihin pientä mustaa sukkaa käytetään. "Onko se hattu?"

Pian pieni musta koira kuitenkin äkkäsi. Pienellä avustuksella pieni musta sukka sujahti pikkuruiseen mustaan tassuun. "Se on lämmin. Kiitos Laura!"

Sen pituinen se.
***

ps. Myös muut Lauran kutomat sukat pääsivät käyttöön heti aattoyönä. Siitäkös hän oli mielissään.

Óska eftir 2ja herbergja íbúð

2008-12-18T21:33:00.003Z

En joudukaan kokeilemaan millaista on olla asunnoton vieraassa kaupungissa, uusi asunto löytyi Reykjavíkista!

Se on ihana. Paras. No ei ehkä yleisellä mittakaavalla paras, mutta juuri mun makuuni. Haluttiin Tuplaveen kanssa jotain persoonallista ja särmikästä, ihan normaaliin valkoseinäiseen, tylsään kaksioon ei aiottu tyytyä. Asuntoja metsästettiin netistä (mm. www.leiga.is, www.mbl.is) sekä joka päivä tsekattiin ilmaislehti Fréttablaðið, josta meidän asunto sitten löytyikin.

Asuntoja juostiin katsomassa useita, veikkaisin että reilusti päälle kymmenen. Tuli nähtyä sellaisia rotanloukkoja, että saan niistä traumoja varmaan vielä pitkän aikaa.

Kaksio me haluttiin alle 90.000kr/kk ja saatiinkin kolmio reilusti alle hintatoiveen. Vois siis sanoa että kävi melkoinen lykky. Huonekaluja ei kämpässä ole yhden yhtä. Sellaisia itse omistamme myöskin pyöreät nolla. Jääkaappeja sen sijaan on kaksi, toinen ihan hiton siisti. Tavallaan mielenkiintoista luoda itselleen asunto ja aloittaa ihan nollasta. Unelmoin yhden vessanseinän ja yhden olkkarinseinän maalaamisesta jollain ihanilla väreillä. Ei valkoisia seiniä! W sanoo että olen tyhmä kun puhun toiveistani maalata. Yritän kuitenkin saada tahtoni läpi.

Tammikuussa alkaa ankara sisustaminen, ja sitä kautta varmaan myös ankara stressi. Otan paljon kuvia meidän uudesta asunnosta ja teen siitä postauksen tänne blogiin, heti kun pystyn!

ps. Asunnossa on maailman paras vierashuone, start planning your trip!

Väsynyt, mutta onnellinen tai ainakin sekaisin.

2008-12-15T17:10:00.004Z

Suomessa!
Muutama viipale ruisleipää syöty, muuta en ole vielä pystynyt syömään, kun painaa kamala 2h jetlagi päälle ja muutenkin pää vähän sekaisin. Islannissa valojen keskellä tuntui että joulu tulee pian, mutta nyt en oikein tiedä miksi olen täällä. No Romia paijaamassa tietty.

Heräsin tänään 04:20 ja kipitin matkalaukkujen ja kantopojan kanssa bussiasemalle 05:28. Bussi ajoi pimeyden ja laavakenttien halki, ja kasin maissa lensin ilmoille. Arlandassa tunnin vaihto ja maanpäällinen stressihelvetti. Olin päättänyt että pakko ehtiä Max hamppariravintolaan ostamaan maailman ihanin ateria eli GI-mål, tunti aikaa, piti vaihtaa terminaaleja eli suorittaa turvatarkastus yhteensä 2 kertaa + eksyilyä + aterian valmistumisen odottelua + some more eksyilyä => Juoksen paniikissa portille, nyyhkytän, pyydän hurreilta apua terminaalin löytämiseen, lento lähtee 13:00 ja kello on 12:55 kun juoksen ja juoksen painavan kamalan kassin kanssa, viimein löydän paikan uuteen turvatarkastukseen, ohitan kaikki ihmiset jonossa, saan osakseni huuteluja ja vihaisia katseita, hihnalla turvatarkastus tökkii koska en jaksanut ottaa läppäriä ulos kassista, paniikki, pari minuuttia lennon lähtöön ja kun astun ulos turvatarkastuksesta joku virkanainen nappaa mut ja hoputtaa portille, sanoo että laukkuni odottavat. Mistä nainen tiesi kuka olen, en todellakaan tiedä. No, kirjaimellisesti 1min ennen koneen lähtöä saavun koneeseen puuskuttaen ja hiki valuen. En olisi ikinä uskonut ehtiväni.

Ja mikä pahinta, hamppariateria ei edes ollut sen arvoista. Se ei maistunut enää hyvälle, ja se lihapihvi kuvotti mua.

Nyt istun kotona Nurmijärvellä, odotan Salkkareiden alkua ja puhelua Finnairilta. Laukkuni ei näemmä saanut mun seikkailuista tarpeekseen, vaan päätti seikkailla Arlandassa itsekseen vähän lisää eikä täten ehtinyt samaan koneeseen kanssani. Nyt se todennäköisesti on jo matkalla luokseni. Toivon niin. Laukussa on paljon tuliaissyötäviä ja lahjapaketteja.

Laura meikki- ja muotiblogi osa 2

2008-12-08T18:16:00.009Z

Olen löytænyt ehkæ maailman parhaan maskaran. Mikæ parasta, sain sen ilmaiseksi, kun jotain valitin L'orealille ja ne læhetti sen hyvityksenæ postissa. Ensin se oli musta ripset klimppaava paska, mutta sitten opin uuden tekniikan ja ah, mikæ mæætsik wand se onkaan! Olen sitæ mieltæ, ettæ jokaisen tulisi kæyttææ sitæ ja siksi kerron siitæ nyt teille , ystævæiseni.

Sen nimi on L'oréal Double extension Beauty tubes. Siinæ on toi pidentævæ valkoinen mössö mukana, mutten jaksa melkein koskaan kæyttææ sitæ. Mielestæni menee hieman liiallisuuksiin ja myös perkeleen rasittavaksi, ettæ ripseni osuvat silmælaseihini ja raapivat linssejæ joka ræpæytyksellæ.

Ja nyt paras juttu: kun illalla væsyneenæ tahi laskuhumalassa alat pestæ meikkipakkelia pois, Beauty tubesin poistoon ei tarvitse pisaraakaan silmæmeikinpoistoainetta, pelkkæ vesi riittææ. Eikæ silmien alle jææ mustaa suttua, maailman mustasilmænaluisimpana ihmisenæ (toi on hei sana) voin sen kertoa. JA! parasta on se, ettæ kun læmpöisellæ vedellæ silmiæsi huuhtelet, Beauty tubes ei poistu mustana suttuna, vaan ihan kuin ruohona tai jonain, se siis kuoriutuu ripsen pææltæ putkena (Beauty tubes hei!). Eli se ei hajoa vaan sæilyy putkilona ja huuhtoutuu pois! Parasta! Ja kaikki læhtee pelkællæ læmpöisellæ vedellæ.

Joo, ja næyttææ ripsissæ tosi hyvæltæ, tuuheuttaa ja pidentææ sikana ilman sitæ valkoistakin. Melkein parempi ilman, sanoisin. Kestææ vesisadetta ja kyyneleitæ, testattu on.

Ostakaa! Ostakaa ostakaa, ettei sitækin vedetæ pois markkinoilta niinkuin mun edellinen lemppari maskara. (ok, oma lehmæ ojassa taas)

Under the influence.

2008-12-07T21:46:00.007Z

Olen koululla ottamassa kuvia itsestæni blingbling-huppari pæællæ. Miesten ræppiblingbling-huppari.
Muut lukee tentteihin, minulla on fiksumpaa tekemistæ.

Olen syyntakeeton, luin juuri yhden tytön blogia jossa se postaa vaan kuvia itsestææn ja meikeistæ. Mækin haluan meikkiblogin. Narsistisen meikkiblogin. Tai muotiblogin. Hei kaikki, ostakaa huppareit, ne on nyt muotii kert mun blogissaki on.

Onnea Suomi t:ulkosuomalainen

2008-12-05T19:40:00.006Z

Muutama viikko sitten postilaatikostamme kilahti vaalea kirjekuori, jossa ihme kyllä oli minun nimeni. Kirje oli sinänsä poikkeuksellinen, että se oli koristeltu kultaisella, kohopainetulla Suomenleijonavaakunalla. En tapaa aivan näin virallista postia saada, joten shokista selvittyäni aloin pohtia miksi minua kenties Halosen Tarja näin kirjeitse lähestyy. Seisoin käytävällä kultainen kirjekuori kädessäni ja tajusin että itsenäisyyspäivähän on aivan pian. Kenties Tarja on niin ylpeä täällä Islannissa suorittamistani meriiteistä, että hän kutsuu minut Linnan juhliin? Olenhan toki edustanut isänmaatani arvokkaasti ja kunniakkaasti täällä laman runtelemassa Islannissa.

No, arvaukseni ei osunut kovin kauas, kutsu oli nimittäin Suomen itsenäisyyspäiväjuhliin. Ei vaan niihin Helsingissä vietettäviin, vaan Reykjavikin Norræna husiðissa vietettäviin. Norræna husið on Alvar Aallon suunnittelema rakennus, täynnä pohjoismaista tunnelmaa (ja siellä pääsen lukemaan myös Hesarin!).
Kutsu tuli vielä kaiken kukkuraksi islanniksi ja vaikealla kaunokirjoituksella kirjoitettuna, mutta onnistuin murtamaan salakielen ja kaivamaan ulos tarvittavat faktat. Huomenna juhlistan siis itsenäistä Suomea muiden suomalaisten kanssa Norræna husiðissa, hienoissa vaatteissa, shamppanjalasi kourassa ja toivottavasti paljon ilmaista ruokaa massussa.

Jänniä juttuja

2008-12-05T19:07:00.007Z

Yksi jännä juttu on se, että tämä islantilainen näppis osaa kirjoittaa suomea.

Toinen jännä juttu:
Tänään matkalla yliopistolle vihoviimeistä tenttiä varten (joka meni muuten hyvin), kävelin viattomana pitkin tietä, niinkuin nyt yleensä tehdään, kunnes näin hienon mustan linnun. Pikimusta korppi hengaili siinä aivan parin metrin päässä. Sitten se lehahti katulampun päälle. Epäilen sen olevan samainen veijari, jonka näin jo pari viikkoa sitten melkein samassa paikassa. Täytyy sanoa että kyllä on upea elukka. Pelottava, hiton pelottava. Saattaa nokkaista ihmiseltä silmät päästä raivostuessaan, niin ainakin luulen. Suuri, ja sanonpa nyt vielä kerran että on todella kaunis lintu, sellaisella goottimaisella tavalla.

Kolmas jännä juttu:
Tiedättekö mitä rootbeer on? Se juoma, jota Mena Suvari juo Lesterin eli Kevin Spaceyn keittiössä elokuvassa American beauty. Olen aina ihmetellyt mitä se on. Kiitos islantilaisten, näiden pikku jenkkien, olen nyt astetta viisaampi. Se on mallaksesta valmistettua, paksuhkoa ja pehmeää alkoholitonta juomaa. Maistuu hieman kaljalta, mutta ei kovin paljoa koska minäkin pidän sitä suhteellisen maukkaana juomana. Täällä Islannissa siitä on tehty taivaallista joulujuomaa, mallasbeeriä sekoitettuna kuplivaan appelsiinilimpskaan, oikeen vanhanaikaisen makuiseen sellaiseen, aika paljon niin kuin jaffaa. Olen täysin addiktoitunut. Kuulostaa varmaan pahalta, mutta se on ihanaa. Maistuu pehmeältä, ei liian kuplivalta niinku normi limppari.

Juon sitä ainakin 0,5l tölkin päivässä. Juon sitä parhaillaankin ja join äskenkin, nautiessani ravitsevaa hamburgari-päivällistä yliopiston kahvilassa. Huomatkaa Wimin lakattu fakkisormi eli keskari.

Olen henkissæ!

2008-12-01T14:43:00.003Z

Olen pahoillani ja pettynyt ettæ olen estynyt kirjoittamasta blogiini næin pitkææn aikaan. Ei sillæ ettei asiaa olisi, pæinvastoin kokoajan tekisi mieli kirjoitella ja lisæillæ kuvia. Tæssæ lista syistæ miksi en sitæ ole tehnyt:

- Olin koko viime viikon kuumessa, kykenemættæ edes nousta sængystæ. Tæstæ kiitos kuuluu ystævælleni Wimille, joka toi minulle mukavan viiruksen Belgiasta

- Tentit painavat pæælle, tællæ viikolla vielæ kaksi (2) tenttiæ (Orðaforði eli kielioppi ja Itseopiskelukurssi, islantia kaikki tyynni)

- Tietokoneeni hajosi eli meni niin sanotusti paskaksi. Onneksi eræs n.2000GB TimeCapsule pelasti tiedostoni, mutta armaalla Acerillani ei voi enææ næpæyttææ yhtækææn kirjainta. Sen saa kyllæ pæælle ja tiedostoihin pææsee kæsiksi, mutta se temppuilee ja kæyttæytyy varsin oudosti eikæ næppæimistö kirjoita enææ minun tuntemiani aakkosia. Pitææ siis odottaa ettæ pææsen joululomalla suomeen formatoimishommiin!

Tænææn tæællæ yliopistolla esiintyi FM Belfast niminen islantilainen yhtye, samainen orkka lopetti Iceland Airwavesin Nasa-nimisessæ baarissa. Voi niitæ aikoja.... silloin mulla oli niin mukavaa. Oli kyllæ nytkin, tultiin Wimin kanssa varta vasten sitæ kuuntelemaan ja oli aivan yhtæ hyvæ kuin viime kerralla. Tai ainakin melkein. Tarjolla oli myös ilmaista sienikeittoa, mutta siihen paskaan en koskenut.

Nythæn teitæ kiinnostaisi kuulla kuinka mulla ja ulkomailta toimiteltulla poikaystævællæni menee, eikö vain?? NIIN juoruja sitæ vain janotaan...? Hmm, mitenköhæn heillæ menee? Kenties heittelevæt toisiaan lautasilla ja raivoavat? Tai sitten ratsastavat rannoilla valkoisilla hevosilla ja silittelevæt pehmoisia pupusia samalla kun kuiskivat herkkiæ rakkauden sanoja? Niin niin, enpæ kerro oikeaa vastausta, hah!

Mutta kerron sen, ettæ joskus miehistæ on verratonta apua. Reykjavíkin kadut ovat tæynnæ mustaa jæætæ, mikæ on melko petollista minulle uusissa SthlmDG nais-sipsutuskengissæni. Hyvin useaan otteeseen meinasin lennellæ jos minnekin suuntaan ja yhden kerran otin jo 2cm vajaa perskosketusta asfalttiin, kunnes kenties amerikkalaisen jalkapallon harjoittama mieskæsi tarrautui kæsivarteeni ja pelasti minut jo læhes varmoilta lipoilta. Kiitos.

Tyrkiske flasker

2008-11-19T14:11:00.002Z

Noh, myönnettæköön ettæ væhæsen odotan huomista. Aika jænskææ. Huomenna tulee belgialainen Wim ja omaksuu islantilaisen identiteetin. Siitæ læhtien hænet tunnetaan nimellæ Wimmúr. Minun islantilainen identiteettinimeni on Lára.

Lára og Wimmúr finnst gaman að búa á Íslandi.

Sitten leivotaan porkkanakakkua.

Nyt mua kutittaa korvasta eikæ se lopu.

Ainiin, ja syön tanskalaisesta Tiger-kaupasta ostettuja Tyrkiske flasker -namuja, jotka ovat kuin turkinpippureita, mutta vain pullon muotoisia. Nami.

Nyt menen kotiin siivoamaan ja piilottamaan joululahjavillasukkia uteliailta silmiltæ!

Naama kannessa.

2008-11-15T17:38:00.003Z

Ja puolensivunkokoisena sisällä. Juuri edellinen aukeama oli lehden keskiaukeama, olen hieman pettynyt etten päässyt keskiaukeaman tytöksi.

Tämä lehti ilmestyy kaikissa pohjoismaissa, joten varmaan Sinunkin yliopiston/amk:n vaihtariasioita hoitavasta kansliasta löytyy kyseinen Study abroad -lehti.

Suosi suomislantilaista

2008-11-15T17:26:00.002Z

Nyt on perus lamanehkäisykeinot otettu käyttöön Islannissa ja 'veldu íslenskt'-kampanja on pärähtänyt käyntiin. Selailin pari päivää sitten Frettablaðið-lehteä, jossa oli ties kuinka monta sivua pitkä lista asioista, jotka ovat islantilaisia (eli toisin sanoen lista asioista, joita sinun pitää ostaa ellet halua olla maanpetturi).

Ainoa keino pelastaa tämä maa turmelevan ja riuduttavan laman kourista on siis ostaa läjäpäin paikallisia tuotteita. Mitä nämä tuotteet sitten ovat? Onko mun pakko ostaa 10 villapaitaa, 100 kerää villalankaa ja 500kg lampaanlihaa? Viimeiseen en kyllä suostu, lupasin Islannin lampaille, etten syö niitä. Ne on paljon onnellisempia kirmatessaan vuorilla vapaina, kuin mut vatsalaukussani. Mutta saako tästä maasta muuta kuin lammasta? Kurkkua saa! Bónuksesta saa halpaa kurkkua, jossa lukee isolla íslensk. Tomaatteja saa myös, sekä namia. Kaikki muu taitaakin olla tuontitavaraa.

Sitten täältä saa sitä paljon puhumaani designia, mutta siihen en sormellani koske. En maksa 500e jostain ihme vaatereuhkasta (no ok, ne on monesti myös tosi hienoja mutta silti). Reykjavíkin suuresta ostoskeskuksesta Smáralindista saa myös mainoksen mukaan KAIKKI tuotteet 50% alennuksella, koska näemmä kaupat tekevät tappiota kun kellään ei ole enää varaa ostaa mitään. Pakko saada tavaraa ulos ja tuloja sisään, vaikka sitten alennettuun hintaan. Uskomatonta!

Vakipaikan onni ja kirous.

2008-11-11T18:09:00.002Z

En valitettavasti omista internettiä kotonani Leifsgatalla, joten pari kertaa viikossa raahaan tietskarini yliopistolle nauttimaan langattomasta internetistä. Yleensä tänne tullessani sovin Skype-deitit joko äitin tai Wimin kanssa, joskus molempien. Äitin kanssa puhun yleensä about tasan tunnin, Wimin kanssa vähintään kolme (se ei haluaisi, koska sen pitäisi tehdä töitä, mutta tähän mennessä olen saanut sen aina seireenimäisesti houkuteltua venytettyihin puheluihin).

Olen löytänyt hyvän vakipaikan, Háskóla torgin alakerrassa käytävän varrella on erittäin skandinaavista designia edustava viininpunainen nahkasohva, joka sijaitsee soppelisti riittävän kaukana ympäri Háskóla torgia sijoitetuista pöytäryhmistä. Ajattelin, että tässä käytävällä ihmiset vain kävelevät ohi eivätkä koita opiskella, joten tässä varmaan häiritsen ihmisiä skypetykselläni vähiten. (Info: Islantilaiset opiskelijat opiskelevat yliopistolla läppäriensä kanssa aina yömyöhään asti. Joskus olen ollut täällä klo 01 asti ja vasta silloin olin viimeisten lähtijöiden joukossa. Ihme sakkia.)

Eniveis, olen vähän ajatellut että josko musta kohta veistetään tähän sohvalle patsas, kun tässä harvoin istuu kukaan muu kuin minä. Äsken sitten se tapahtui. Avaimet farkkujen lenksussa kilisten pitkä mies, jota epäilen yliopiston talonmieheksi, lähestyi minua kun olin juuri iskemässä kamojani tähän sohvalle. Sanoi jotain islanniksi, johon sanoin että sorkke en puhu juurikaan islantia. Mies piti pienen tauon, jotka kenties hänen miesaivonsa vaativat kielen vaihtamiseen ja totesi englanniksi hymyillen "This is your place? You are always here." Vastasin vähän huvittuneena että juu, tämä on hyvä paikka (huom. englanniksi) ja mies poistui.
Minä jäin hihittelemään sisäisesti ja aloin pohtia paikanvaihtoa.

Minuutin kuluttua kuulin tuttua avainten kilinää, sama mies käveli lähelleni, virnisteli taas ja sanoi "You always talk to skype here." Siinä vaiheessa alkoi huvittaa melkoisesti hyvinkin paljon, ja sanoin että juu tämä on hyvä kun en tod.näk. häiritse ketään joka yrittää opiskella.

Voi jösses. Oon kyllä vähän aavistellutkin, että iltaiset vakkariasiakkaan täällä varmaan tunnistaa mut jo skypetyttönä, mutta onhan tämä nyt vähän huvittavaa. Onko tuo talonmies siis nauttinut kaikista mun ja Wimin kinasteluista ja ikävälässytyksistä? Apua... Nyt en tiiä pitäisikö mun coolisti jatkaa tämän paikan omistamista vai etsiä joku toinen pätevä nettailupaikka?

Yes we can.

2008-11-07T18:15:00.009Z

KIITOS! amerikkalaiset 4.11.2008

Sanotaan, että ihmiset eivät opi virheistään, mutta kansakunta näemmä oppii. Hyvä niin. 3. päivän aamuna, islanninkiälen ääntämistunnilla herättivät tulevat vaalit vähän keskustelua. Siellä sain yhdeltä jenkiltä kuulla, että Ameriikan Ambassaadi elikkäs Suurlähetystö järjestää vaalivalvojaiset Grand Hotel Reykjavíkissa kello 9.pm alkaen.

Pyysin Maijaa ja kaimaani lähtemään mukaan, ja Hlemmurin bussiasemalla meitä olikin yhtäkkiä iso porukka internationaalista väkeä matkalla Grand hotellille.

Se hotelli oli palatsi, kahdella isolla screenillä näytettiin jenkkikanavia, toisella republikaanien propagandapaskakanavaa Fox"news"iä, toisella näkyi CNN. Visiteerattuani Obaman standia, napattua mukaani hienon rintaneulan, juotuani ilmaista viinaa ja naposteltuani masun täyteen ilmaista herkkuruokaa, parkkeerasin itseni tiukasti salin vasemmalle, CNN-screenin puolelle.
Mainittakoon, että sain ilmaisista hedelmistä (tuoretta ananasta, kiiviä sekä hassuja punaisia siemenennäköisiä pehmoisia ihania juttuja) varmaankin enemmän vitamiinejä, kuin olen saanut koko aikana täällä Islannissa. Myös tilasin baaritiskillä namuisan meloni-Breezerin ja hymyillen poistuin baaritiskiltä se kourassani, maksamatta tietenkään koska hei, olihan ne ilmasen viinan bileet. Menin juhlasaliin ja kiljuin kaikille "Free booze!!! YESS!! it was freeeeeeeee!". Silmät loistaen ystäväni kirmasivat baaritiskille, palasivat kädet tyhjinä ja ystävällisesti informoivat minua, että Breezerit maksavat kylläkin 900kr.
Noh, kyllä mä kuulin että se baarimikko sanoi mulle jotain laitettuaan pullon tiskille, mutten kuullut mitä se sanoi joten poistuin vain hymyillen ilmainen viina kourassani... En uskaltanut sen jälkeen mennä enää tilaamaan mitään. Mutta oli siellä sitten alkomahoolia joka oli ihan oikeasti ilmasta..

Moikkasin Obamaa ja onnittelin voitosta. Se lupas soitella ;)

Megapaljastus nro. 2

2008-11-01T21:16:00.004Z

Kun kerta tässä on nyt paljastelemaan ryhdytty, niin antaa mennä sitten. Itse ehkä tämän kakkospaljastuksen yhteydessä kyseenalaistan tuon "mega-" etuliitteen, mutta oletan että jotkut minut tunteva ihmiset saattavat shokeerautua tästä paljastuksesta hyvinkin. Se ei ehkä nimittäin ole kovin lauramaista käytöstä.

Juttuhan on siis niin, että minä, Laura I. Lukander olen alkanut uuden harrastuksen. Uuden harrastuksen nimi on "kutominen". Ollakseni hieman spesifistisempi kyseessä on siis villasukkien kutominen. Kyllä vain, annoin pikkusormeni tähän varsin addiktoivaan pikku puuhaan ja nyt kaapissani on luurankoja kolme paria. Vielä neljäs sukkapari pitää saada valmiiksi ennen joulua. Tai ehkä viisi, mutta se viides pari kuuluu henkilölle, josta en ole vielä ihan varma ansaitseeko hän laurakutoiset villasukat. No, toisaalta langat on hänelle jo ostettu, että jos hänen postilaatikkoonsa ei joulun alla kilahda sukkia, niin uutena vuotena viimeistään.

Ensimmäisen parin tein pesuainemiehelle, koska haluisin olla romanttinen ja sanoa "Elämäni ensimmäisen sukkaparini tein Sinulle". Toinen syy siihen oli myös, että jos sukista tulee rumat ja paskat, onpahan siihenkin sitten tekosyy. Toisen parin tein itselleni vähän pienemmillä, 3,5mm puikoilla. Niistä tuli hienot. Viimeisin pari on mamille, ne on marjapuuron väriset, mama tykkää sellaisesta. Syytä ois ainakin. Laittaisin tähän kuvan, jossa ylpeästi esittelen aikaansaannoksiani, mutta en voi, sillä jos pesuainemies vilkaisee blogiani, hän näkee kuvan ja salaisuuteni saattaa paljastua.

Sukan kutominen on muuten ihan sika kivaa, kannattaa kokeilla. Eikä se kantapää ole vaikea.

Tässä kuva meidän ihanassa, paljonpuhutussa kahvilassa pidetystä kansainvälisestä marttakerhosta.

Fame

2008-10-24T20:29:00.003Z

Se on nyt sitten niin, että meikä on julkkis. Moikka vaan kaikki kaverit, en enää pidä teihin yhteyttä, vaan alan hengailla vähän cooleimmissa porukoissa. Saa nähdä kenet valitsen ystävyyteni arvoiseksi, ehkä Hollywoodista löytäisin mukavia ihmisiä? Epäilen, taidan päätyä musiikkielämän leppoisiin kitaristiveikkoihin.

Mistä tähä äkkinäinen kuspäisyys johtuu? Meikää haastateltiin ulkomailla opiskeluun liittyen muistaakseni pari viikkoa sitten. Silloin kun olin vaihtareiden retkellä Geysirillä, Gullfossilla yms, matkanjärjestäjä lähestyi minua hyvin epäilyttävän perverssillä tavalla ja sanoi että haastattelisi minua mielellään. Julkisuudenahneena suostuin tietenkin, ja nyt naamani sekä viisaat sanani ovat internetissä. Katsokaa!

Klikkaa mun haastatteluun tästä!

Mun koneella toi mun kuva näyttää venähtäneeltä, näyttääkö muillakin? Vähän ärsyttävää. Ja muutenkin toi kuva oli kivempi, kun se näkyi kokonaisuudessa heppojen kanssa, eli tällaisena:

Haastattelu ilmestyy myös painettuna sanana, ja painettua sanaahan pitää uskoa! On joku sellainen Study Abroad -lehti, joka ilmestyy kaikissa pohjoismaissa. Eli suomalaiset! Saatte palasen Lauraa kotiinne. En tiedä onko se ilmestynyt vielä, kenties. Mutta varmasti brassailen tänne sitten kun saan sen lehtösen kätösiini! Toivottavasti mun naamaa ei ole lehdessä venytetty samalla tavalla..

Aanestyksen tulos ja Airwavesin tulos

2008-10-22T14:03:00.012Z

Ei, nyt en puhu kunnallisvaaleista, vaan jostain paljon olennaisemmasta: meikæn blogi-kyselystæ. Kysymyshæn oli tuiki tærkeæ: "Miten sinulla menee?" Olen iloinen ettæ blogini lukijat ja ystævæni ovat normaaleja, terveitæ suomalaisia nuoria, eikæ yksikææn kyselyyn vastanneista vastannut "Hyvin". Jatkakaamme siis kituuttamista, tiedostavan ihmisen elo on kærsimystæ!

Entæs Airwaves sitten.. En oikein ymmærræ miten saatoin olla niin tyhmæ, ettæ edes harkitsin jættævæni rannekkeen (eli lipun, eli neljænpæivænlipun) hankkimatta. Voisin sanoa, ettæ ehkæ namber wan syy mulla tulla tænne Islantiin oli tutustua paikalliseen musiikkiskeneen, kun se vaikutti niin satumaiselta ja ihanalta ja aivan erilaiselta musiikilta kuin missææn muualla maailmassa. Ja niin se onkin. Sain tutustua uusiin uskomattoman hyviin bændeihin, jotka soittavat taianomaista, herkkææ musiikkia, væhæn niin kuin yksi lempibændeistæni kallad Sigur Rós. Sigurin jæsenet ovat kaikki taikahahmoja, jotka ovat laskeutuneet satumaailmasta laulamaan meille enkelten kielellæ. Tai niin ainakin luulin ennen viime lauantaita, kun yöllæ kolmen jælkeen næin Sigur Rósin laulajan Jónsin tolkuttomassa humalassa Tunglið nimisessæ baarissa. Hæn oli pieni ja heiveröinen mies, minæ kiljuin, fotasin, ja hæn pysyi hædin tuskin tolpillaan, huojui ja kaverinsa pitelivæt hæntæ pystyssæ. Ei se sitten ollutkaan satukeiju.

Aiwavesissa hajosivat jalkapohjat seisomisen tuotoksena. En laskenut monta keikkaa næin, mutta sanoisinko ettæ 'monta' ja 'riittævæsti'. Keskiviikkona oli hauskaa, torstaina oli tylsempææ, perjantaina oli villit Familjen-pippalot (olin eturivissæ ja meinasin murskautua massan alle, joten pakenin taakse enkæ enææ pelænnyt), lauantaina oli CSS ja kaikkein ihanin ja hauskin pæivæ festareilla. No okei, tunnustan! Oli ihanin siksi kun sellanen mies tuli juttelemaan. Se kertoi olevansa manageri, sitten esitteli festareiden VIP-passinsa mulle ja tarjosi drinkkejækin - toisin sanoen se yritti iskeæ mut. Tunnustettakoon myös, ettæ se onnistui siinæ væhæn. Ois vielæ sanonut, ettæ se soittaa kitaraa, niin oisin ehkæ halunnut sen kanssa lapsia. Tai itseasiassa sanoihan se, ettæ se on soittanut pændeissæ. Kuitenkin jossain aivolohkoissani velloi informaationpalanen siitæ, ettæ jossakin maailman kolkassa on mies, jonka kanssa tiettævæsti seurustelen. En kyllæ ole næhnyt hæntæ taas pian kuukauten, missæhæn se on, ryyppyretkellækö? Koska olen yhden miehen naikkonen, ja muutenkin Wimmúr on ihana, niin juttu jæi vain halaamisasteella.

Se oli kyllæ hassua, miten joidenkin ihmisten kanssa voi klikata niin ækkiæ. Se alkoi jutella mulle CSS:n keikan jælkeen, multa murtui joku verbaalinen pato ja puhuin sen kanssa kaikesta maan ja taivaan vælillæ koko lauantain ja sunnuntain. (Toim. huom. elkææ lukeko tætæ minææn rakkaustekstinæ, olen uskollinen nainen!) (Toim. lisæ huom. Mutta en uskonnollinen nainen) Mæ sanoin ettæ se on vanha, se sanoi ettæ mulla on ruma nenæ ja sitten puhuttiin siitæ, kun joku norjalainen nainen haluaisi tehdæ sen kanssa lapsia. Todella harvoin tapaa sellaisia ihmisiæ, joiden kanssa on niin uskomattoman samalla aaltopituudella, ettæ voi sanoa ihan mitæ vaan ja se toinen ymmærtææ, tai voi jættææ sanomatta ja se ymmærtææ. Sellaisia ihmisiæ on kiva tavata, koska sellaisia tapaa niin harvoin, ettæ on ehtinyt jo unohtaa sellaisia olevan olemassa ja jaksaa taas iloita elæmæstæ væhæn enemmæn.

Ps. Mikæhæn juttu se on, ettæ olen alkanut ajautua 30+ ihmisten seuraan?

Pps. Ja mikæhæn juttu se on, ettæ mulla on niiden ihmisten kanssa hauskempaa kuin koskaan?

Ppps. Wim on kyllækin 29v, mutta tæyttææ tammikuussa pyöreæt 30, joten hænet laskettakoon mukaan tæhæn vanhojen ihmisten klubiin.

Pppps. Perkele! Senkin uteliaat nuuskijat! Vaaditte saada tietææ, arvaan sen.... No,

se aaltopituus-æijækin oli 32.

Ppppps. Eiköhæn tæmæ jo riittæne.

Familjen

2008-10-17T15:42:00.002Z

Tänään Familjen, yksi pääsyistä miksi ostin Airwaves lipun.
Ihana!

Det snurrar i min skalle, huippu musiikkivideo

Nytkin täällä kahvilassa soittaa joku hyvä pändi, mutta tunnin päästä alkaa vielä parempi, joten mun on pakko mennä kaupan kautta kotiin. Aion mennä kauppaan ostamaan karkkia, koska mulla on taas niin karmee ikävä että olen tehnyt virallisen lupauksen syödä kokoajan karkkia siihen asti että Wim tulee. Tai siihen asti että Romi tulee. Mutta jälkimmäinen on epätodennäköisempää.

Airfares, eiku

2008-10-15T16:14:00.000Z

Jes, lippu hommattu Iceland Airwaves -festareille!

Tænææn eli keskiviikkona alkaa, sunnuntaina loppuu. Ihanaa, ihanaa, nææn tuhansittain islantilaisia pændejæ, Familjen'in Ruotsista ja CSS'n dairekt from Brazzil! Parasta.

Myös lentolippu Reykjavík-Helsinki-Reykjavík hankittu, jouluksi kotiin <3

Snæfellsnes

2008-10-13T20:41:00.000Z

3. Lokakuuta

Autovuokraamoista oli halvimmat autot jo menneet, joten pyysin kaverin kaverilta (aina se luotettavin lähde) jonkin privaattihenkilön numeron, joka vuokraa omaa autoaan halvalla (kuulostaa luotettavalta, eikö?). Aamulla kauniissa auringonpaisteessa, joskus klo 9 jälkeen saavuimme miehen ovelle, ulos asteli erikoinen vanha hippi risoissa farkuissaan, kertoi hetken mielipiteitään suomen koulusurmista, aseistariisunnasta ja hitlerin suunnitelmista, ja vuokrasi sitten meille autonsa. Auto oli komea neliveto, vähän rämä, bensasyöppö monstertrukki. Mutta päästiin ihanalle reissulle Snæfellsnesiin, eli tänne:

Kierrettiin yhden päivän aikana toi kieleke,plus sitä ennen poikettiin "oikealle" eli öö... itään, tsekkaamaan Barnafoss ja laavakentät, höyryävä tehdas (jossa saatiin kuvia vesisumusta) joka toimittaa siis vesienergiaa islantiin ja joka puolella pulppusi kiehuva vesi ja ilma oli täynnä höyryä, niin että kun Wim seisoi 2m päässä musta, huusin " WIIIIIIIMMMM where are you??" paniikinomaisesti. Ja myös nähtiin niin säälittävän pieni "kaupunki" ja niin säälittävä nähtävyys nimeltä Snorris pool, etten taida jaksaa niistä enempää mainita.

Emme menneet meren alittavan tunnelin kautta, vaan valitsimme maisemareitin. Viimeisessä kuvassa huomatkaa Wim, joka mielestäni näyttä tietyömaa-merkin hahmolta.

Vesi syöksyää laavakentän alta

Barnafoss. Nimi tulee putoukseen pudonneen kahden lapsen muistoksi.

Maalaus vai valokuva? Taustalla näkyy kaksi jäätikköä, toisen nimi on muistaakseni Eíriksjökull.

Matka jatkui, tuuli oli tuskallisen kova kun päästiin kielekkeelle. Autossa oli kuitenkin lämmin eikä maisemissakaan ollut kauheasti valittamista! Vitsi, mä en voinut lopettaa tuijottamasta noita lumisia vuoria... Niiden muodot tuli niin kauniisti esiin ohuen lumen alta.
Ja meijän auto kilpailee maisemien kanssa! (Voittaako?)

Population:3

Normikokoinen islantilainen maalaiskaupunki...

lumipeitteisten laavakenttien keskellä oli pakko pysähtyä kuvaamaan..

Huomatkaa natural arch!

Lotr meininkiä, A passage through the mountains! Upeimmat öiset maisemat ikinä.

Ja merenpohjan kautta kotiin!

Ennen Reykjavíkin tuhoavia katuvaloja sain vielä ihastella vihreitä revontulia... Suurimmat revontulet mitä oon nähnyt. Ja vangitsevan kauniit. Niitä tuijotellessa rupesin miettiä sanaa 'revontulet'.. sellanen satumainen ja ihana sana. Tulee mieleen kettu repolainen joka juoksentelee lapin hangilla, revontulten alla.
Ja sitä ajatellessa tuli ikävä Suomeen.

Ensilumi

2008-10-09T17:09:00.000Z

Viime viikolla oli aika kivaa, matkailtiin Wimin kanssa ympäri Islantia ja tsekkailtiin mitä Reykjavíkin ympäriltä löytyy. Kovin kaukana ei käyty, koska piti ehtiä aina yöksi kotiin. Ehkä kesällä sit vois vuokrata auton ja mennä Islannin ympäri. Tai liftata.

Ensimmäiset päivät meni tekemättä mitään fiksua, mä olen hyvä tekemään ahkeratkin ihmiset laiskoiksi. 30. syyskuuta lähdettiin bussilla Akranesin kylään (kaupunkiin?) . Bussimatka maksoi vaan 280kr, vaikka oli melkein 1,5h ajomatkan päässä. Lähdettiin sinne koska haluttiin nähdä ne ihanat vuoret, jotka täältä Reykjavíkista näkyy vastarannalla, merenpoukaman toisella puolella. Aurinko paistoi suoraan niille vuorille ja ne näytti niin kauniilta, että oli ihan pakko lähteä. Matkalla nähtiin jotain todella kaunista:

Jos joku mua vähänkään tuntee, tietää että vouhkaan aina Kentucky fried chickenin kanakoreista... Eläköön Ameriikka! (Lisämaininta: Nykyään en syö lähes koskaan lihaa, en käynyt KFC:ssä syömässä, viimeksi kun kävin se kana ällötti. Mutta silti vouhkaan siitä.)

KFC:llä lämmiteltiin tuulikaapissa ja odotettiin bussia. Sitten viimein päästiin perille hyvin, HYVIN tuuliseen Akranesiin.

Rannalla meinasin itkeä ja huutaa tuskasta. Stadiumista hankittu windproof-takki kuitenkin oletettavasti pelasti henkeni. Tai ainakin vartaloni jäätymiseltä.

Selvisimme hyytävästä Akranesista lämpöiseen kotiin. Kerrottakoon, että bussi kulki meren alittavan tunnelin kautta. Se oli jännää.

Seuraavana päivänä vuorossa oli karjalanpiirakoiden leipominen. Aikaisemmin olin jo varmistanut, että Islannista saa ruisjauhoja. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, että jossain maailman kolkassa ei muka olisi puuroriisiä. No, sitä ei kuitenkaan ollut. Lähellä sulkemisaikaa juoksimme kaupasta toiseen ja viimeiseksi käytiin katsomassa vielä thai-ruokakaupasta. Se oli viimeinen toivo ja sieltä onneksi löytyi jotain riisiä, jota myyjä aivan mahtavalla englannillaan lupasi puuroutuvaksi. Kenties vähän arvelluttava ajatus, suomalainen ja belgialainen leipomassa karjalanpiirakoita Islannissa thai-riisillä?

Huomatkaa isänmaallinen pukeutumiseni, sekä maitotölkki! MUU!
Ensimmäiseen pellilliseen lappasimme kenties hieman liikaa riisipuuroa (joka muuten onnistui hyvin, eikä onneksi sisältänyt eksoottista thai-makua)

Tyytyväiset leipurit ja työn tulos. Hyvältä maistui ja Wim lappasi ne suuhunsa sellaisella vauhdilla, että oletan niiden olleen hyviä. (no ok sain mäkin pari maistaa, tehtiin moninkertainen taikina)

Piirakoita väsätessä mulle tuli tosi suomalainen olo ja vähän ikävä. Kynttilä paloi ja hämmensin riisipuuroa, kunnes yhtäkkiä kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että ensilumi satoi juuri Reykjavíkiin. Joulu!

Megapaljastus

2008-10-09T15:42:00.000Z

Yks islantilainen tyttö toi mulle just kahvia ja maailman herkullisimman palan pehmeää ja kosteaa suklaakakkua, jossa on vielä herkullinen pinkki vaahtokerros päällä. Sain ne kiitokseksi siitä, että vahdin sen tavaroita hetken. Täällä yliopiston pääaulassa (Háskóla torg) on www.student.is sivuston julkistamistilaisuus, siksi täällä saa ilmaista namikakkua sekä parhaillaan datailuani tahdittaa islantilainen musiikkiyhtye, joka soittaa ihanaa musiikkia akustisella kitaralla, huuliharpulla ja läskibassolla. Yliopistolla on yllättävän usein bändejä esiintymässä, vielä nimekkäitä sellaisia. Oletan sen johtuvan siitä, että esiintymismahdollisuudet ovat näin pienessä maassa vähissä, joten ei varmaan vaadi ihan uskomattomia ponnistuksia saada paikallisia jamppoja lavalle soittamaan.

Vaikka tämä kakku on todella namia (ja pian loppu) (itseasiassa juuri nyt nappasin viimeisen palan, onneksi on vielä muruja lautasella) ei se ehkä itsessään täytä megapaljastuksen kriteerejä.

No tässä se megapaljastus tulee: Me aiotaan Wimin kanssa muuttaa yhteen. Se lopettaa työt Belgiassa tämän kuun, eli lokakuun lopussa, hoitelee byrokratiaa ja paperisotii Belgiassa toivottavasti alle kaksi viikkoa ja muuttaa sitten marraskuun puolessa välissä tänne Islantiin. Nyt alkoi jut ihana biisi soida. Kyllä nää islantilaiset tietää kuinka musiikkia tehdään. Vielä ei olla alettu etsiä asuntoa, mutta viimeistään marraskuussa pitää alkaa. Toiveena ois muuttaa joulukuun alusta, mutta viimeistään tammikuussa haluan muuttaa. En jaksa asua ihmisten kanssa, joita en ole itse valinnut. Noh, jos nyt oikein megapaljastuksissa ryvetään, niin allekirjoitetussa vuokrasopimuksessani lukee, että olen velvoitettu asumaan Leifsgatan asunnossa 31.5.2009 saakka. Sen asian kanssa on väännetty kättä jo jonkin aikaa, ja koska islantilaisilla ei varsinaisesti mene hyvin raha-asioissa tällä hetkellä, eivät vuokranantajani halua päästää minua menemään. Mikäli uusi asukas löytyy, olen vapaa. Luotan siihen, että tammikuussa saapuvien uusien vaihtarien asuntopula on melkoinen ja minunkin huoneeseeni löytyy joku uusi kreisi vaihtari.

Tämä yhteenmuuttaminen kuulostaa varmaan aika aikaiselta, jos joku ois sanonut mulle vähän aikaa sitten, että aion muuttaa yhteen jonkun pojan kanssa, olisin varmaan nauranut tai vetänyt dunkkuun. Nyt en kuitenkaan malta oottaa. Meidän pitää ostaa kaikki huonekalut, astiat yms. koska en oleta asunnossa olevan mitään valmiina. Ja tiedän yhteenmuuttamisen riskit, olen realisti! Nyt en kuitenkaan ajattele realismia, vaan sitä, että haluaisin maalata seiniä. Silleen maalais jonkun hahmon tai coolin jutun seinälle... Voi vitsi ois makeeta. Nyt toi bändi lopetti soittamasta.

Nyyh

2008-10-06T15:39:00.000Z

Anteeksi kun viime merkinnæstæ on taas vieræhtænyt liikaa pæiviæ. Tællæ kertaa siitæ ei voi syyttææ internetin puutetta, vaan miehiæ. Tai miestæ, nimittæin Wimiæ, pesuainemiestæ.

Aivot on tællæ hetkellæ væhæn tyhjæt, Wim læhti tænææn aamulla puoli kuudelta Reykjavíkin bussiasemalta kohti Keflavíkin lentokenttææ ja Amsterdamia, ja mæ oon niin surullinen etten oikeen pysty tehdæ tai ajatella mitææn. Eipæ sillæ, ettæ tææ olisi eka kerta kun hyvæstelen sen pitkæksi ajaksi. Mutta se on vaikeempaa joka kerta. Tællæ kertaa lohduttaa kuitenkin se, ettæ ens kerralla kun Wim tulee, se myös jææ pysyvæsti eikæ læhde enææ pois.

Yritæn tæyttææ tæn viikon ohjelmalla, ettæ en istuisi kotona suremassa. Nyt aion kuitenkin poistua tææltæ yliopistolta ja mennæ Bónus-ruokakaupan kautta kotiin, ostaa suklaamuffinsseja ja pussillisen jotain suklaanamua. Istua yksin huoneessani, kuunnella musiikkia, tæyttææ itseni suklaalla ja varmaankin pillittææ. Yritæn kuitenkin vælttææ viimeksi mainittua. Wimin saatettuani tænææn aamulla (/yöllæ) palasin kotiin ja itkin varmaan enemmæn kuin olen koskaan itkenyt sitten vauvaiæn. Sellaista oikeen sydæntæmurskaavaa itkua , puoliksi tuskaista huutoa. Onneksi kæmppikset oli læhteneet jo töihin, joten sai ihan yksin siellæ dramatisoida tuskaani. Jos olette næhneet Parapluies de cherbourg -elokuvan, niin tæmæ aamuinen hetki on verrattavissa elokuvan kohtaukseen, jossa mies astuu junaan, juna læhtee liikkeelle ja nainen itkee huutaessaan junan perææn, kun vaunut katoavat veturin savuun... Ja nainen laulaa:

..."Non je ne pourrai jamais vivre sans toi
Je ne pourrai pas,
ne pars pas,
j'en mourrai.."

Nyt læhden lohdutussuklaaostoksille ja kæyn matkalla hakemassa postista (Pósturinn) æiskæn læhettæmæn paketin, jonka tulisi sisæltææ ainakin læmpöinen talvitakki. Kenties huomenna palaan iloisempiin aiheisiin ja lisæilen kuvia, kævimme viime viikolla nimittæin tutkimassa væhæn lisææ Islannin upeita maisemia ja laavakenttiæ!

Ils se sont éloignés dans un dernier regard.

Taikauskoiset aislantilaiset

2008-09-24T15:36:00.000Z

Istun just yliopistolla Háskóla torgilla oman läppärini kanssa dataamassa, koska meillä ei ole vieläkään kotona nettiä. Alakerran nuorelta sinkkumieheltä on kysytty, jos se haluiaisi jakaa langattomansa meijän kanssa, jos me maksetaan sen kuukausimaksut. Vastausta odotellaan ja pelätään. No anyways, suoraan tässä mun vieressä olevan koko seinän kokoisen ikkunan edessä on tikapuut, ja jotkut miehet on katolla hommissa. Hetki sitten nuori mies saapui kulman takaa oikealta puhuen matka- eli mobiilipuhelimeen, meinasi kävellä huomaamattomasti tikkaiden alta, mutta metriä ennen kenties hengenvaarallista alitusta mies huomasi tikkaat, kavahti, käveli taaksepäin ja kiersi tikkaat vähän sellainen "huh, säästyin 1000 vuoden epäonnelta" ilme kasvoillaan.

Nää on kyllä niin taikauskoista kansaa. Tosin ymmärtäähän sen, tonttuja on kaikkialla. Tontut kuuntelevat. Tontut tekevät kepposia... Ei sillä että mulla olisi varaa kuittailla, musta on tullut ihan kamala taikauskopelkuri täällä. Viime yönkin nukuin valot päällä, koska pelkäsin että huoneessani on joku hahmo. Lisäksi tuuli vinkuu ikkunan takana niin aavemaisesti, että ei voi olla pelkäämättä. Heräsin sitten jossain aamu seitsemän maissa siihen, että mulla on valot päällä ja unimaski silmillä. Odotan poikaystävääni saapuvaksi, ettei tarvitse enää pelätä öisin, yhyy!

ps. mulle tuli eilen vähän ikävä Jyväskylään kun tsekkailin vanhoja kuvia. Aika kultaa muistot. Myös tällä videolla oli osuutensa jyväskyläikävään ja tellisnostalgiaan (=Tellervonkatu, ehkä jyväskylän paras kämppä asua).
JAAHAS, tämä ei anna mun upata tota videota. Noh, yritän myöhemmin uudelleen. Yy-dyy-dyyd (kuten Ville taidokkaasti videolla ilmaisee).

2008-09-23T16:25:00.000Z

Ainiin, kävin reilu viikko sitten katselemassa, mitä Reykjavíkin ulkopuolelta löytyy. Sieltä löytyy aika hienoja asioita ja maisemia. Ja söpöjä koiria ja heppoja. Teen oikein kuvaisan ja kuvarikkaan postauksen siitä, kun mulla on enemmän aikaa. Ja kun aivoni pysyvät kasassa, eivätkä valu nenästä ulos.

Jeesukset

2008-09-23T16:08:00.000Z

Ei-kansainvälisen eli suomalaisen vaihtarikaverini sanoin, olen pian tekemässä jeesukset ja nousemassa kuolleista. Mutta en vielä. Perjantaina iski paikallinen tappokuume, makasin sängyssä kuumeisena kolme päivää putkeen. Tänään viimein uskalsin ulos, koska pakko päästä nettiin. Vähän heikko olo, en meinannut saada soijakaakaotani juoduksi, kun käsi oli liian heikko nostamaan kenties 100g painavan kaffikupposen ylös.

Mistä ne virukset tänne islantiin tulee? Tämähän on eristetty saari, kaukana muusta maailmasta. Nyt tiedän miltä intiaaneista tuntui. Ei ole kivaa, kun valkoinen mies tulee turisteilemaan ja tuo mukanaan sitkeitä viruksia.

Taistelin itseni läpi Islannin taukoamattoman tihkusateen vain päästäkseni tekemään Icelandic.hi.is online läksyjä. Mutta eei, serveri on kaatunut. Kyllä nää islantilaiset tietää miten asioita hoidetaan! Mitä väliä että saat kennitalan, opiskelijakortin, yliopiston nettitunnukset, bussikortin, GSM-liittymän yms elintärkeät jutut sata vuotta myöhässä, kyllä täällä islannissa kovasti raadetaan että saisit ne joo, juodaan kaffetta, syödään kleinureita ja oho oliko mulla töitä tänään, unohdin, no pääasia että sait nää kortit nyt, eikai haittaa että tuli 3vkoa myöhässä?

Myrsky.

2008-09-17T15:37:00.000Z

Ennen lähtöä Islantiin tajusin kyllä, että tuulen- ja sateenkestävä takki pitää hankkia. Paasasin mamille ja dädille kuinka tuuli voi olla todella navakka ja tehdä lämpöisestäkin ilmasta kylmän. Tämän kaiken informaation olin empiirisesti havainnut oleskellessani Tanskanmaalla pidempiä aikoja.

No, eilen sain kuitenkin huomata, että tätä informaatiota ei voi suoraan soveltaa Islantiin. Sunnuntaina tsekkailin uutisista, että tiistaiksi on luvattu tuulta 15 m/s ja keskiviikoksi yli 20 m/s. Aika hurjaa menoa siis, jos on tottunut Suomen tukehduttavaan 3 m/s leppoisaan pikku tuuleen. Hengailin sitten kirjastolla sulkemisaikaan asti (22.00), mutta kun poistun lukusalin tuudittavasta kehdosta kirjaston aulaan, meinasin pissiä housuun. Isoista lasi-ikkunoista näin kuinka tuuli hakkasi seiniä, puut olivat n. 90 asteen kulmassa maahan ja tuuli vinkui ikkunoiden raoista niin sairaan kovaa, että se oli mulle ihan uutta. No, peloissani ja pakon sanelemana lähdin kävelemään ulos ja katsoin kuinka islantilaiset poistuivat nelivetomaastureillaan kirjaston pihalta täysin turvassa vallitsevalta myrskyltä.

Noh, n. 15m kirjastolta eteenpäin tienristeyksessä tuuli melkein kaatoi mut kumoon, sain paniikkikohtauksen ja aloin hyperventiloida. Paniikki vaihtui adrenaliiniksi, kun primitiiviset selviytymisvaistot puskivat jostain selkärangasta tai hypopatalautatamuksesta. Voin sanoa, että kyllä pelotti. Paikalliset tiesivät että näillä säillä ei paljoa kannata ulkona liikuskella ja olinkin ainoa jalankulkija näkösällä.

Kiipesin sitten portaat moottoritien yli menevälle sillalle, puristin molemmilla käsillä sillan kaiteita portaiden yläpäässä ja mietin muutaman sekunnin uskallanko edes mennä sillalle. Vaihtoehdot oli aika vähissä, joten menin, ja voi saatana. Sade piiskasi ties mistä suunnasta, kannan 2000kg painavaa gymbaggia olalla melkein kaksinkerroin taittuneena ja puristan sillan kaidetta joka askelmalla. En päästänyt sekunniksikaan irti. Pelkäsin kokoajan aivan helvetillisesti ja luulin lentäväni sillalta jonnekin autojen keskelle.

Illalla mulle tulkattiin lehdestä, että tällaiset kovat tuulet/myrskyt vahvistuvat aina iltaa kohti.
Tänään sain informaatiota, että eilisen kaltaiset myrskyt Islannissa ovat jämiä Amerikassa pyörineistä hirmumyrskyistä. Ja en epäile sekuntiakaan. Kyseessä ei ollut mikään pelkkä tuuli.

Täksi päiväksi on luvattu vielä kovempaa tuulta kuin eilen, joten taidanpa häipyä täältä yliopistolta viimeistään ennen seitsemää. Ai löörnd mai lessön yesterday.

Vaihe 2 saavutettu

2008-09-10T17:35:00.000Z

Muistan, kun jossain lukion enkunkirjassa oli kappale vieraaseen maahan muuttamisesta. Siinä eli esitelty kaikki eri vaiheet, sellaset tunneskaalat mitä ihminen käy läpi ennen kuin loppujenlopuksi sopeutuu elämään uudessa maassa. Ensimmäinen vaihe on euforia, tunne siitä, että uudessa maassa kaikki on paremmin, kaikki on ihanaa ja kaunista. Ja maitopakkaukset söpöjä. Toisessa vaiheessa iskee viha uutta asuinmaataan kohtaan. Kaikki ärsyttää ja kotimaasta poikkeavat tavat saa vihaamaan uutta maata. Musta tuntuu että mulla on se vaihe alkamassa. Mutta ei se mitään, tiiän että se kuuluu tähän juttuun. Seuraavalla tarinalla on suuri osuus tähän vihan tunteeseen:

Yritin avata Islantilaista pankkitiliä tänään. Kiersin kaikki isoimmat pankit: Kaupþing, Landsbanki ja Glitnir. Islantilaisissa pankkikorteissa on takana omistajansa kuva, joten meikän kortinhommaus tyssäsi siihen. Passikuva pitää teettää, mutta se ei olekaan niin ongelmatonta kuin luulisi. Glitniriä läheltä löysin valokuva-automaatin, mutta 700kr hinta tuntui kalliilta, joten kävelin pitkän kävelykadun toiseen pääähän, Hlemmurin valokuvausliikkeeseen katsomaan, mikäli siellä olisi halvempaa. Liikkeessä palveli varsin mukava vanha mies, joka muuten puhui aivan loistavaa englantia. Mies oli niin leppoisan ja kiltin näköinen, että olin jo astelemassa sisään kuvattavaksi, kunnes ajattelin kysyä varmuuden vuoksi hintaa. Meinasin hajota lattialle, kun mies ilmoitti hinnaksi 35.000kr, eli reilut 30e. Kuinka kuudesta pikku valokuvasta voi pyytää niin paljon? En ole vieläkään toipunut tästä shokista. Voi tsiisus. Jos nyt joku ei sanomatta tajunnut, niin en ottanut kuvia. Pankkikorttiprojekti olkoon jäissä vähän aikaa.

Toinen asia, joka vituttaa, on se, että olin monta kertaa hehkuttanut tätä ihanaa kahvilaa, Hjómalindia (missä nytkin olen), mun kämppikselle. Kerroin, miten ihana tunnelma täällä on, kodikas ja muutenkin tosi harvinaisen hellyyttävä ja viihtyisä, persoonallinen pikku paikka. Jossa soi yleensä vielä tosi hyvä musiikki. Kerroin tarkkaan missä kohtaa Laugaveguria eli pääkatua tämä kahvila sijaitsee, sillä kämppikseni ei ollut käynyt täällä vielä koskaan. Siitä lähtien kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, ajattelin, että täältä haluan hakea töitä. Kunnes yhtenä päivänä kämppikseni ilmoitti, että ajattelee hakea tästä samaisesta kahvilasta töitä. 'Haista paska', ajattelin. Ärsyttää aivan helvetisti. Itse en hakenut duunia vielä, koska haluan osata vähän islantia ennen. Mitä hyötyä on kavereista, kun ne on tollasia selkäänpuukottajakusipäitä. Jos se saa duunia täältä, niin en tuu enää ikinä tänne vaikka tää on maailman ihanin paikka. Vittu. Paskiaiset. Pitääkö mun onnitella sitä jos se saa duunin? Tuokaa joku syanidia, heitän sitä sen naamalle.

Noniin hatet sikseen. Tänään Reykjavíkin stadionilla pelataan Islanti-Skotlanti fudismatsi. Kaupunki on täynnä kiltteihin pukeutuneita miehiä. Onnistuin äkkiä nappaamaan yhden kuvankin, kun olin kuvailemassa keskustaa muuten vaan.

Kävelin tänään pubin ohi, jonka edustalla oli iso joukko kiltteihin pukeutuneita, kaljalta haisevia miehiä. Yksi niistä rupes iskemään. En kiinnostunut. Hetki sitten kahvilan ohi kulki säkkipillin johdattama joukko kilttimiehiä. Matsi alkaa varmaan pian.

Nyt se mun kämppis on varmaan takahuoneessa työhaastattelussa. Täällä on niin helppo saada töitä, että se varmana saa sen. Nyt mä en tiedä yhtään mistä mä hakisin töitä... tää olisi just sopivan rento ja boheemi paikka mulle. Kaverit on jossain baarissa katsomassa Suomi-Saksa fudismatsia, taidan lähteä pian sinne puskemaan vähän hatea ja angstaamaan.

Practical Icelandic

2008-09-08T14:37:00.001Z

Tænææn se alkoi, varsinainen opiskelu nimittæin. Kaksi luentoa islantia takana, toinen puhumaan opettelua ja toinen vocabulary-kurssi. Kahdeksalta aamulla alkavan keskustelukurssin ensimmæinen osa on vapaaehtoinen...
saattaapi olla etten toista kertaa aamu kahdeksaksi maanantaina siis raahaudu. Vaikutti yllættævæn helpolta, ruotsin avulla ymmærtææ niin paljon. Sææliksi kæy ranskalaisia, miten ne muka voi oppia puhumaan islantia ikinæ?

Nokkelimmat onkin saattaneet jo arvata ettæ olen yliopiston maceilla. þþþþþ
En oikein tiedæ onko parempi kæyttææ a:ta vai æ:tæ sen suomalaisen korvikkeena. Mutta olen nyt næemmæ pæætynyt æ:hæn, sillæ onhan se paljon hauskemman nækoinen.

Mun pitæisi varmaan ottaa kuva Reykjavíkin keskustasta, se on jotain sanoinkuvaamatonta.
Ei normaaleja ketjukauppoja, vain pieniæ design-putiikkeja. Tænææn saksalaisten kanssa mietittiin,
mistæhæn tææltæ saisi Skypeæ varten kuulokemikrofoneja. Kukaan ei tiennyt. Keskustassa tai missææn sen læhettyvillækææn ei ole normaalia tavarataloa,
elektroniikkakauppaa, ei yhtææn mitææn. Vaatekauppoja ja second handeja on sitækin enemmæn. Næin viikon kokemuksella voisin sanoa, ettæ Islanti ei ole normaali maa missææn suhteessa. Vai onko se muka normaalia, ettæ H&M:ææ ei loydy koko maasta!

Perillä.

2008-09-04T21:29:00.000Z

Terveisiä Islannista!
Alkushokki ja massiivinen kaaos painaa pahasti päälle näin ekoina päivinä... Päivä päivältä vähemmän kuitenkin. Kaaosta lievittää myös se, että sain kennitalan eli henkkaritunnuksen tänään. Kennitalan avulla olen olemassa ja saan paikallisen puhelinnumeron, netin, bussikortin, opiskelijakortin -kaiken.

Reykjavík on maailman läppirikeskus, mac book on varmaankin kiinteä osa paikallisten asukokonaisuutta, pistokkeita löytyy yliopiston joka pöydästä ja tietenkin luentosaleissa jokaista penkkiä varten on oma pistoke. Itsekin otan osaa tähän läppärikulttuuriin mun vanhalla paskalla Acerilla, mutta hei, tää on ihan kiva. Istun maailman ihanimmassa kahvilassa, musiikki soi kovalla ja neljä pariskuntaa tanssii jotain tangon tapaista. Äsken soi Björk. Olen niin onnellinen siitä, että Reykjavikista ei taida edes löytyä oksettavia pyllynpyöritys lihatiski joujou -baareja, vaan altsu on se juttu. Ja sehän sopii meikälle. Tätä mä tulin tänne hakemaankin, hassuja pieniä kahviloita, hassuja pieniä ihmisiä, hassuja pieniä taloja ja isoja maisemia.

Lähtö.

2008-08-31T09:14:00.000Z

Hyvää päivää,
reissublogini ensimmäinen merkintä. En tajua tästä koko hommasta vielä juurikaan mitään. Asia korjaantunee. Juttuhan on niin, että meikä muuttaa Islantiin. Humanistimatikalla lentokoneen lähtöön on vajaa kuusi tuntia. Pelottaa. Luin Finnairin sivuilta, että yksi ylipainokilo maksaa 10€, ei siis kauheasti hotsita maksaa vaikka viidenkympin lisämaksua. Matkalaukku painaa nimittäin hyvin, hyvin paljon. Se on täynnä toppahousuja ja sateenpitäviä takkeja.

Syy, miksi päätin alkaa kirjoittaa blogia on yksinkertainen: purkautumisentarve, plus halu saada ylös muistoja. Nyt huijasin pikkasen, oikea syy on nimittäin se, että olin ostanut itselleni yhden (1) Otto Jäägreippi lonkeron jääkaappiin juotavaksi ennen lähtöä Islantiin. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että lonkeroa ja karjalanpiirakoita tulee aina eniten ikävä. Mutta mä unohdin juoda sen perkeleen lonkeron! Eikä matkalaukussaole tilaa enää millekään. Vaikka oishan mulla tässä muutama tunti aikaa juoda se, mutta ei pysty, koska olen sisäisesti niin suuressa paniikissa, että appelsiinimehu on ainoa minkä saan taisteltua alas.

Tänään aamuyöstä neljän maissa suomen aikaa mun pitäisi olla uudessa kodissa perillä. Harmi vaan, että tiedän vain katuosoitteen ja numeron, en esimerkiksi sitä, mitä ovessa lukee. Avaimia ei ole. Vuokranantaja saattaa tulla vastaan bussipysäkille. Toivottavasti pääsen sisätiloihin yöksi.

Perhosia vatsassa 2000. Apua. Paniikki. Pelottaa.