Háskóli Íslands

Heippa vaan ja terveisiä yliopistolta!

Viime visiitistä onkin vierähtänyt "hetkinen", viimeksi taisin olla täällä joskus toukokuun alussa. Aika hiljaista täällä on, kun luennot alkavat vasta joskus muutaman viikon päästä. Niin, ja tänään on lauantai.

Mitä mä täällä teen? Tein tikuista asiaa ja tulin tulostamaan osoitteenmuutospapereita ja veroilmoituskaavakkeita ja muuta mukavaa maastamuutto-byrokratiaa. Tulin mä sitten kai oikeasti vähän sanomaan heipat Islannin yliopistollekin. Täällä tuli kuitenkin vietettyä aikaa melkein joka päivä koko viime lukuvuoden ajan. Luennoille herääminen saattoi olla tuskaa, mutta niillä tapasi aina parhaimmat kaverit, nauroi hysteerisesti mille lie jutuille, suunnitteli illan ohjelmaa ja supisi kuulumisia takarivissä (samalla kun silmäkulmasta vilkuili, mitä uusia islantilaisia sanoja opettaja kirjoittaa taululle, jotta oppisi pärjäämään paremmin uudessa maassa).

Hassua, nyt kun istun täällä mieleen palaa aika vahvasti samat fiilikset kun silloin melkein tasan vuosi sitten. Paljon uusia ihmisiä, joista piti yrittää löytää ne, joiden seurassa viihtyisi. Ja löysinhän minä. Oikeastaan kaikki parhaimmat kaverini lopettivat vaihtonsa jo joulukuussa, ja kun itse palasin tammikuussa takaisin, olivat kuviot muuttuneet. Tammikuusta lähtien Wim oli paras kaverini, reissailtiin ympäri maata ja minä aloitin sulautumisen islantilaiseen joukkoon aloittamalla työt Kaffibarinnissa ja valokuvauskurssin Myndlistaskólinnissa.

Se taitaa olla tämä yliopiston ja tietokoneluokan haju... Se saa mut luulemaan olevani se sama epävarma Laura, joka on täysin päästään pyörällä eikä tunne paikkoja nimeksikään. Saatanpa täältä lähtiessäni kävellä vahingossa Leifsgatalle, jossa asuin kämppisten kanssa muutaman ensimmäisen kuukauteni Islannissa.

Mun piti tulla tänne ja vitsailla siitä kuinka tän tietokoneluokan valtaisa mac-rivistö taitaa olla Islannin kulta-ajan peruja, mutta löydänkin nyt itseni melkoisen voimakkaan nostalgia-aallon ja aivomyrskyn kourista. Taitaa olla paras, että katoan mahdollisimman pian kotiini, joka sijaitsee meren äärellä, ei kirkon takana Leifsgatalla ja jossa ei odota minkäänlainen joukko huonostikäyttäytyviä kämppiksiä. Ei edes se yksi itse valittu, kun sekin on pyöräreissulla með hjólastrákar. Niin ja sitä ennen menen kauppaan, josta tiedän tarkalleen missä se sijaitsee, ilman että minun tarvitsee ensin kävellä hiestä märkänä ja väsyneenä koko kaupunki ympäri.

Kiitos ja hei Háskóli Íslands, ja kiitos opiskelijaravintola Háma kaikista niistä herkullisista hummus-voileivistä, joilla opiskeluvoimiani kohotit!