En tiedä kannattaisiko mun edes yrittää kuvailla, kun se tuntuu ihan mahdottomalta. Toivon kuvien kertovan vaikka sitten vähän enemmän. Kävin nimittäin eilen kenties elämäni suurimmalla seikkailulla.
Minä ja kolme työkaveripoikaa lähdettiin suoraan töiden jälkeen reissuun, napattiin juuri Färsaarilta palannut Wimpsukka mukaan autoon ja lähdettiin ajamaan ykköstietä kohti seikkailua. Pojat olivat pitkään jo himoinneet jotain “extremeä”, joten homman nimi oli tämä: yli kilometrin pituinen maan alainen luola, viisi seikkailijaa, kuusi taskulamppua. Niin, ja roppakaupalla hermostuneita vitsejä luolapeikoista, luolaan katoamisesta ja sinne hautautumisesta.
Mielessäni olin kuvitellut luolan sileäpohjaiseksi tunneliksi, jossa vain käppäiltäisiin eteenpäin ja ihailtaisiin seinämiä. Joopa joo. Luolaan astuessamme sain heti huomata, että koko luolan pohja on täpötäynna valtavia ja vähemmän valtavia kivenjärkäleitä, joiden ylitykseen tarvittiin todellakin tasapainoa ja keskittymistä. Matka taittui hissukseen kieli keskellä suuta monta metriä korkeita kiviröykkiöitä kivuten ja laskeutuen. Mie-le-tön-tä.
Vuorikiipeilyä harrastava työkaveri osasi kertoa, että kyseinen luola on yksi Islannin happipitoisimmista. Sitä siellä piisasi enemmän kuin maan päällä ja ilma olikin ihanan raikasta koko matkan, vaikka oltiin 40m syvyydessä ja yli kilometrin päässä ainoasta suuaukosta. Eikä siellä hengästynyt laisinkaan. 
Kameran kanssa oli ihan mahdoton kiivetä joten matkan varrelta ei ole kuvia, mutta tässä pari kuvaa luolan alusta, jossa maasto oli helppokulkuista ja päivänvaloa näkyi vielä.. 
Pojat vauhdissa!
Kiitos erityisesti Sindrille, kun johdatit meidät varmasti ja turvallisesti ulos! Pari kertaa meinasi ihan pikkuinen lievä paniikki iskeä(varsinkin kun pelkään pimeää), mutta kun istuttiin alas, sammutettiin taskulamput ja istuttiin pilkkopimeässä luolassa kuuntelemassa veden tippumista luolan katosta, ei voinut kun rentoutua ja nauttia ainutkertaisesta kokemuksesta .
Ja tälle kuvalle en voinut muuta kun revetä totaalisesti. Kai tää oli sit poikien tapa juhlistaa onnistunutta reissua.. 
High five!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti