Kahdeksasta neljään –viikkotyön lisäksi olin viime viikonlopun töissä, joten koko viime viikon laskin sekunteja tähän vapaaseen viikonloppuun. Tarkoituksena oli nukkua hyvin ja pitkään, syödä hyvin ja paljon sekä ladata akkuja. No, ei siinä ihan niin tainnut käydä.
Nukkumisesta ei tullut mitään, kun jostain syystä olen vetänyt aivan käsittämättömät stressit ensi työviikosta. Meillä Vinnuskolinnissa on silloin “kuuma” viikko, elikkä ensimmäisen jakson viisitoista lasta saavat seurakseen kakkosjakson kuusi uutta. (Kuuman viikon jälkeen siis vain kuusi uutta muksua jatkaa, voi luojan kiitos siitä). Näen ihmeellisiä ahdistavia unia työpaikasta, ja kun yöllä satoi vettä kaatamalla heräsin ajatellen “voi ei jos maanantaina sataa, ei meidän työmieskoppiin mahdu 30 tyyppiä ja en halua että muksut laiskottelee koska en halua että uudet muksut oppii vanhoilta laiskuuden ja negatiivisuuden ja ja ja …”
Enkä viitsi edes aloittaa kertomaan mun ryhmänvetäjäkolleegasta. Mietin vaan mistä se johtuu, että vedän puoleeni kaikki persoonallisuushäiriöiset…
Typerän stressaamisen lisäksi mulle on iskenyt tajuton koti-ikävä. Mahtavinta olisi jos voisin hajottaa itseni hiukkasiksi ja koota ne uudelleen sekuntia myöhemmin äidin ja isän olkkarissa. Sitten sanoisin “Moi!” ja paijaisin Romia joka juoksisi onnessaan ympäri kämppää, purisisi ja hymyilisi kauniilla valkoisilla hampaillaan. Tekniikan kehitystä odotellessa leivoin ikävää lievittämään niin mahottoman Suomalaisen soijarouhe-makaronilaatikon.
Pikkasen jännitti miltä kokonaan lihaton makaronilaatikko maistuisi, mutta siitä tuli ihan mielettömän hyvää. Onko kukaan muu samaa mieltä siitä, että toi rapea korppujauhokuorrutus makaronilaatikon päällä on ehkä yksi parhaista asioista ikinä?
Jos samanlaisen vege-makarooniloodan pyöräytys herättää kokeilunhimoja, käytin tummaa soijarouhetta ja seuraavaa kahta reseptiä: Kasvisruokailijan makaronilaatikko & Kipparikallen Makaronilaatikko
Suomiruuan lisäksi lievitin koti-ikävää ostamalla 10 eurolla Skype-saldoa ja tuhlaamalla siitä ison siivun. Eiköhän tää kurjuus tästä helpota, tukipaketteja ja kaikkea ihanaa suomalaista saa silti lähetellä!
Niin, mitä muuten tykkäätte meidän uunista? Varsinainen jenkki-dinosaurus jostain viime vuosituhannen puolivälistä. Uuninapin asteet Fahrenheiteina ja paistolevyt valurautakiekkoja. Riittävän retroa?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti