Viime sunnuntai oli Islannissa vuoden kuumin päivä ja sen tunsi: aurinko poltteli ihoa ja edes täällä satamassa meren äärellä ei ollut tuulessakaan kylmä. Ja se on tässä maassa paljon se. Yleensä tuuli pilaa kaikki säät ja tekee joka ilmasta kylmän.
Perjantaina työpäivän suurin osa kului mukavasti rusketuksen työstämiseen nurmikolla loikoillen, lauantaina mentiin W:n kanssa Reykjavikin kuuluisan Perlanin takana sijaitsevalle geothermaalisella vedellä lämmitetylle biitsille ja sunnuntaina mentiin meidän takapihalle piknikille.
Älkää toki olko kateellisia mun ihan mielettömästä rusketuksesta.. (Itsepuolustuskommentti: Kyllä mulla oikeesti on kunnon ulkoilmatyöläisen mustat kädet ainakin, se ei vaan näy kuvassa. Promise!)
Avopuolisoni elikkäs poikaystäväni lähti tänään viikoksi Färsaarille ottamaan osaa viisipäiväiseen pyöräilykilpailuun. (Jaksaakohan se edes kävellä kun tulee takaisin kotiin?) Joo, ja lienee turha sanoa, että olisin halunnut mennä mukaan. Se on vaan tää duunarin vastuu, ei auta.
W jätti suloisia muistilappuviestejä ympäri kämppää:
Mm. mun näppäimistöstä oli merkitty kirjaimet E, L, O ja V.
“Oooooh, ‘love’” ajattelin.
Kunnes paljon myöhemmin tajusin että velo tarkoittaa ranskaksi polkupyörää…
Nyt en tiedä mitä ajatella. Aina ei ole helppoa olla fanaattisen pyöräilyharrastajan vaimoke.
2 kommenttia:
hehe ihana tuo love-velo :D:D vähän repesin...
koitahan viikko kestää ilman miestäs, vähän ois kivaa olla ulkona töissä kun sais aurinkoooo, mua niin rasittaa istua neljän seinän sisällä ja kun verhotkin pitää olla kiinni ettei tietokoneet näy ulos MUTTA enää yks päivä ja LOMA! :)
ihanaa oot nähny delfiineja ja valaita -wau!!!
-marika
Se on kylla aurinkoisella saalla ihan parasta olla koko paiva ulkona. Tyokaveri uhkaili etta Islannissa ei sada heinakuussa koskaan, saa nahda :D Tahan mennessa ainakin pitany paikkansa.
Onnea lomasta! Pysy sitte kaukana puhelimista :D
Lähetä kommentti