Tuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuut.
Lauantaina 6. kesäkuuta kello 10:00 heräsimme W:n kanssa aivan jumalattomaan töräykseen. Sitä seurasi sarja äänenkorkeudeltaan vähän korkeampia pikku-töräyksiä ja tuuttauksia. Hetken katselimme toisiamme ja luulimme maailmanlopun koittaneen, kunnes W muisti, että tänään alkavat Reykjavikin vanhassa satamassa merijuhlat. Aivan meidän lähellä oleva Vanha satama oli täynnä kalastaja-aluksia ja Hátíð hafsins eli Merijuhlat avattiin virallisesti alusten sumutorvilla soitettavalla “konsertolla” !
Törähtely jatkui satunnaisesti pitkin lauantaita, tänään sunnuntaina on ollut hiljaisempaa. (Videon äänissä ei siis ole mitään vikaa, tuuttailu kuuluu asiaan.)
Video otettu lauantaina bussipysäkiltä, jolloin täällä oli ihana, lämmin ja täydellinen kesäpäivä ja oltiin matkalla rantsuun. Tänään sunnuntaina koko taivas on harmaan pilvimaton peitossa ja välillä sataa inhottavasti :/ Käytiin uuden suomalaisen tuttavuuteni Sarin kanssa vähän kiipeilemässä yhden kalastusaluksen sisällä, löydettiin maaginen salaovi pilkkopimeään ja ahtaaseen portaikkoon, ja tottakai uteliaina nuorina ahtauduttiin sinne heti. En ole ikinä liian vanha tekemään asioita, joita ei saisi tehdä, enkä varsinkaan menemään paikkoihin, joihin ei saisi mennä..
Portaikon päästä näkyy valoa! Eikä sitä muualta sitten näkynytkään. Maailman ahtaimman pikku kolosen läpi ahtauduttuamme pääsimme pieneen observointikoppiin laivan huipulla (no, ois sillekin varmaan joku ammattitermi, mutten ole merimies). Horisontissa ei näkynyt jäävuoria, joten palasimme takaisin alas noudattaen laivan kapteenin esittämää mallia, this is how we do it!
Olisin valmis jo uuteen meriseikkailuun.. Olikohan mun kesätyövalintani väärä? Pitäisikö päässäni keikkua merimieslakki?
Tätä pohtiessani käppäilen keittiöön ottamaan porkkanakakun uunista. Nams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti