Gala ja Dalai Lama

Hyi. Hyi hyi hyi hyi hyi hyi ja yök :(

Taisi olla viime viikolla, kun meidän hullu islantilainen vuokranantaja kävi keittiössämme iso muovipussi kourassaan. Jonkun aikaa siinä perus vuokranantaja-vuokralainen small talkia harrastettuamme (herra vuokraisäntä kertoi muun muassa entisestä tyttöystävästään 70-luvulla ja pilvenpolttelureissuistaan Amsterdamissa), selvensi vuokranantaja ensin ystävällisesti poltetun ja suun kautta nautitun marijuanan vaikutuksen erot ja lykkäsi sitten kouraani muovisäkillisen täynnä kalastamaansa kalaa. Pilvenpoltosta kalalajeihin, sain ihan riittävän pitkän luennon mitä lajia mikäkin fisu on ja mistä kyseinen yksilö on kalastettu (järvi, joki tai meri).

W sattuu olemaan vegetaristi, joten tiesin että kalojen syöminen jäisi minun vastuulleni, vaikken itsekään syö lihaa kuin maksimissaan pari kertaa kuukaudessa. Tänään sitten otin jäisen fisun täyteen ahdetusta pakkasesta, laitoin kuumaan (geothermaaliseen!) veteen sulamaan. Sulettuaan kala näytti ihan elävältä, ja toivoin että paikalla olisi ollut joku jolle ois voinut huutaa “en pysty. tee sä.” Vegetaristipoikaystäväni oli kuitenkin paennut jo olohuoneeseen.

Tuli sitten todistettua, että perata en osaa paskan vertaa. Lopputulosta olisi voinut pitää koomisena, mutta mulla oli kuitenkin sellainen olo että olin juuri häväissyt jonkun ruumiin. Paistettu kala lensi sitten valitettavasti syömättömänä roskiin. Jos jollekin maistuu aito islantilainen fisu, saa tulla hakemaan! Siis ei meijän roskiksesta, vaan pakkasessa on useampi yksilö odottamassa en tiedä mitä.

JA myöskin iloisempia uutisia! Sain ihka oikean päivätyön Islannista, mustakin tulee Nordjobbare! Tai tuli jo, kun työt alkoivat koulutuksella viime tiistaina. Parin viikon koulutuksen jälkeen siirrytään tositoimiin. En paljasta vielä enempää kun ei ole kuvia, mutta sanonpa, että työympäristö lyö mennen tullen minkä tahansa konttorin.

(Niin, ja otsikko siksi, että Dalai Lama oli pari päivää sitten vierailemassa ja luennoimassa täällä Islannissa: )