Tulevaisuus.

Kas, siinä pelottava ja äärimmäisen ahdistava sana. Ainakin, jos ei satu tietämään omasta sellaisestaan juurikaan mitään. Pari päivää sitten saatiin vuokranantajalta tietää vihdoinkin varmuudella joku päivämäärä, jolloin meidän pitää muuttaa tästä kämpästä. Kesäkuun lopussa. Jostain ihmeen syytä musta on sittenkin alkanut tuntua, että muuttaminen saattaa olla ihan hauskaakin. Jos löytäis vaikka vähän keskustammasta jonkun mukavan kesäunelman. Sohvan ja sängyn kantamisesta alas kapeita pikku portaita ei tuu kyllä hauskaa. Pitäisköhän alkaa jo treenaamaan habaa punnerruksilla? Tulis tarpeeseen muutenkin. Sovittiin poikakaverin kanssa alustavasti, että asutaan Islannissa lokakuun loppuun. Sen jälkeisen ajan ajatteleminen tuntuu ahdistavalta ja surulliseltakin.

Reykjavikissa vietetään tässä kuussa kulttuurifestivaalia nimeltä Listahátíð í Reykjavík. Muutoin olen festivaalit onnistunut tehokkaasti missaamaan, lukuun ottamatta ympäri kaupunkia järjestettäviä “olohuonekonsertteja”.

Eilen perjantaina käytiin Wn kanssa tsekkaamassa yksi Islannin tämän hetken suosituimmista yhtyeistä FM Belfast, joiden esityksissä on joka kerta roppakaupalla iloisuutta ja huumoria.  

Ja kylläpä vain, olimme keskustassa, kirjaimellisesti ja ihka oikeasti jonkun perheen olohuoneessa. Ehdottomasti yksi huvittavimmista tekemistäni asioista pitkään aikaan, sai nauraa ihan kunnolla kun bändin soittaessa, kävivät taustalla talon isäntä ja emäntä keittiöstä ujosti kurkkailemassa ja nappaamassa kuvia vanhalla filmipokkarillaan. Keikan loputtua emäntä toi vielä perheen vieraskirjan kaikille signeerattavaksi. “Voi että, kyllä nyt riittää sukulaisille kerrottavaa!” ajatteli naikkonen kenties, siinä ujosti kikatellessaan.

Vain Islannissa tällainen naiivi ja suloinen pikku idea voi toimia ja onnistua, ilman että tilanne riistäytyy käsistä tai talon omaisuus rikotaan/ varastetaan. Mutta olohuoneen mattonsa talon emäntä joutuu ehkä pesemään.

Entä tänään? Käytiin Wn kanssa sairaalassa ensiavussa, kun toi yks  kaatoi kiehuvaa vettä reidelleen ja aiheutti melko suuren palovamman. Rakastavana tyttöystävänä istuin tietenkin vierellä, lukien Vanity Fairia. Ja yhdessä poistuttiin, W hyvinvoivana ja reilut 200 euroa köyhempänä.