Islannin ympäri neljässä päivässä

Nyt se on sitten tehty. Neljä päivää saattaa tuntua nopealta, mutta siinä ehti ihan hyvin nähdä kaiken tärkeimmän. Jos vaeltelu sun muu luontotutkailu ja lomailu kiinnostaa, se on asia erikseen. Vielä nyt toukokuussa on ilmat Islannissa kyllä sen verta karmeat, että jokainen autosta poistuminen oli aikamoisen vaatteisiin hautautumisen takana. Ja se tuuli, joka sai autonkin heilumaan.. Sen voi ymmärtää vain jos on sen itse kokenut. En tosiaan osannut varustautua asiaankuuluvalla tavalla, Reykjavikissa puihin on jo kovaa vauhtia puskemassa lehdet, aurinko paistaa ja maa vihertää, mutta jokseenkin kaikkialla muualla Islannissa on talvi! Ihan oikea keskitalvi, lunta sataa, tuulee ja on kurjaa, pimeää ja kylmää. Kyllä tuli reissun aikana useaan otteeseen ihmeteltyä, kuinka joku jaksaa niissä olosuhteissa asua vuodesta toiseen.

Ja nyt lätinät sikseen ja kuvia ruutuun. Yritän antaa kuvien puhua puolestaan, mutta ku oon tällanen höpöttäjä että tekstiä vaan tulee :(

Päivä 1

Lähdettiin kiertämään Islantia järjestyksessä etelä-itä-pohjoinen. Rvk-Vik osuudesta olen jo kirjoitellut aikaisemmin joten siirrytään nyt ykköstietä kauemmas, kaakkoon.

Ihan Ykköstien kupeessa sijaitsee jäätikkölaguuni (bikinit mukaan tytöt!), jossa Vatnasta irtoavat valtavat jäälohkareet kerääntyvät ensin laguuniksi ja valuvat siitä sitten jokea pitkin mereen sulamaan. Eräänlainen jäätikön hautausmaa, siis. Joitain (mutta ei esim. itseäni), saattaa kiinnostaa, että näissä maisemissa on kuvattu yksi James Bondikin.

Yöpaikaksi löydettiin n. 10km päässä laguunista guesthouse Hali, joka maksoi 2500kr eli reilu 10e per yö! Aivan ihanat idylliset huoneet, joissa tuoksui oikeen kesämökkimäinen tuore puu (+merinäköala). Reissuun kannattaa ottaa oma makuupussi mukaan, niin majoituksen saa aina vähän halvemmalla. Oltiin varauduttu mihin lie parakkimajoitukseen makuupusseinemme, mutta saatiinkin oma huone pehmoisella parisängyllä ja tyynyt kuuluivat joka yöpaikassa hintaan. Ei paha hinta-laatu-suhde.

Wimppa osti ton lunnin mulle reissusta ja käytti sitä aina piristämään mua jos olin väsynyt ja kärttyisä. Hyvin toimi, ja mä kun luulin kypsyneeni sitten viisivuotiaasta.

Päivä 2

Päivä kului mutkitellessa Islannin itärannikon ehkä maailman mutkaisinta tietä, kun joka ikinen vuori piti kiertää erikseen. Ja huh, niitä riitti. Ei tyydytty Egistadirin huikaisevaan city-elämään, vaan päädyttiin siitä vielä itään, Seyðisfjörður nimiseen satama”kaupunkiin”. Suosittelen tätä paikkaa ihan ehdottomasti kaikille, jotka Islantiin tulevat ajelemaan. Se oli kaikkea sitä, mitä Islantilaiset pikkukaupungit ovat parhaimmillaan: outo, ihmeellinen, mielenkiintoinen ja kaikessa epätavallisuudessaan todella hellyyttävä, melkeinpä vähän satumainenkin. Seyðisfjörður oli täysin vuorten ja meren saartama ja sinne johti vain yksi tie lumisten vuorten yli. Ja jos kaikki tämä ei vielä vakuuta eriskummallisuudesta, niin nukkekotimaisen pikkukaupungin satamassa seisoivat vielä isot risteilylaivat. Cinderellaa ei valitettavasti näkynyt, mutta Seyðisfjörðurin satamasta lähtevät risteilyalukset Färsaarille, Norjaan ja Skotlantiin. En voi kuin ihmetellä, miten tämä maailman perimmäisin ja kaukaisin kolkka on valikoitunut risteilijäsatamaksi.

Entä yöpaikka? Jos oletitte jotain normaalia yömajaa, olitte väärässä. Ostimme talon. Yhdeksi yöksi tosin, neljään pekkaan hinta oli reilut 10e/hlö. Ei paha kaksikerroksisesta neljän makuuhuoneen luksustalosta. Only in Iceland…

Suosittelen myös käymään kahvila/baari Lárassa, jossa kahvilan omistaja, vanha merimies, kertoo sinulle humalassa tarinoita matkoiltaan, tarjoaa ilmaista nimikkokaljaansa ja Brännevin-snapseja. Älä kuitenkaan kerro olevasi Suomesta, silloin saatat altistua viinanhuuruisille iskuyrityksille. Lárassa on myös hauskin koskaan näkemäni seinäkello.

Päivä 3

Kohti Mývatn-järveä. Kovasti ylistetty ja kehuttu turistikohde, vaikka Suomen järvet hakkaa Mývatnin ihan miten päin vaan. Uitiin paikallisessa Sinisessä laguunissa, joka oli oikein rentouttavaa matkan päätteeksi, mutta muuten Mývatn ei vastannut odotuksia. Sitäpaitsi siellä oli jäätävän kylmä ja satoi lunta! Koko järvikin oli umpijäässä. Parasta päivässä oli Dimmuborgir, jonka jylhien laavatornien keskellä luulin olevani Sormusten herran Frodo matkalla Mordorissa. Norjalainen kamala hevibändi Dimmu Borgir on myös ottanut nimensä kyseisestä paikasta, joten ilmassa oli myös nahkan ja niittien katkua. Heawy medal!

Päivä 4

Aloin olla jo ihan kypsä katselemaan vuoristoa vuoriston perään. Pikku paussi Akureyrissä, muuten päivän missiona oli lähinnä kotiinpääsy. Yksi ihana kahvila löydettiin, siniset seinät ja kaksi tornia katolla. Disney disney.

 

Yksi juttu unohtui: Toisena päivänä käytiin vielä etsimässä (ja kenties vähän löytämässäkin) matkaoppaan hehkuttama, kuuluisa ‘The Great Icelandic forest’. Naurunremakka autossa oli melkoinen, kun kilometrejä oli taittunut jo useita ja ikkunoista näkyi vain metrisiä istutettuja, harmaita kuusia. No löytyihän se “metsä” sitten, olisivat nyt kuitenkin voineet tajuta istuttaa edes ikivihreitä kuusia… Loppuun vielä matkan herättämä mietelause, joka ei välttämättä aukene Islannissa reissaamattomille:

“Trying to find the Great Icelandic forest is just like finding the main shopping street in any town in Iceland”