Työkaveri oli ihan oikeassa, kun sanoi ettei Islannin yöt muutu kuin vaan valoisammiksi kesää kohti mentäessä. Mun mielestä tää homma alkaa kuitenkin saada jo naurettavia piirteitä. Aurinko paistoi lämpimästi koko eilisen, sitten käväisi nopeasti meressä ja nousi takaisin taivaalle. En tiedä, onko tää kenenkään mielestä mielenkiintoista, mutta itse en jaksa kun ihmetellä. Varsinkin, kun pääsee töistä kuuden jälkeen aamulla, on tosi vaikeeta pitää nuppi jotenkin kasassa ja unirytmi edes jokseenkin normaalina. Nukkumaan, Laura, nukkumaan…
Tän kuvan otin kun heräsin päikkäreiltä ennen töihin lähtöä, 15. toukokuuta klo 22:32
Ja nyt makailen sängyssä, jalat ja koko kroppa huutaa väsymyksestä, mutta aivot sanoo että nyt on aamu. Odotan että jonkinlainen pieni informaatio kulkeutuisi kalloon ja kertoisi, että nyt on ilta tai no, ainakin mun yöunien aika. Se on vaan aika vaikeeta, kun ulkona näyttää tältä:
16. toukokuuta 06:27
Niin, että hyvää yötä vaan kaikille!
T: Yks unilääkitystä kaipaileva
Tekstit
2 kommenttia:
siksipä nukunkin pimennysverho alhaalla.
t. kride
Siksipä nukunkin unimaski silmillä, kun verhotkin on valkoiset..
Lähetä kommentti