26. toukokuuta

Mäkin haluan, kun kaikilla muillakin on kesäinen blogipostaus. Here we go:

Reykjavikissa on +2000°C !!! Paloin koko vartalolta kun oli niin sika kuuma!! Ja olin ulkona vaan 5min!

Oikeesti täällä on ikkunan takaa katsottuna todella ihanan aurinkoista, mutta muuten tänään on aika tuulinen päivä :(

Mentiin kuitenkin ulos leikkimään vähän kesää, ostettiin Bonuksesta jätskipönikkä ja mentiin merenrantaan isoille kiville syömään. En voi valittaa, kun Atlantti liplattaa parisataa metriä mun kotiovesta…

W halus lähettää entisille työkavereilleen rentoutuneen ja aurinkoisen lomakuvan itsestään (ihan vaan ilkeilläkseen), joten otettiin siitä sit tällasia poseerauskuvia:

Voisko kaikki nyt kommentoida tähän, että “ihan on Björn Borgin näköinen” niin saadaan Wn itsetuntoa vähän pönkitettyä :—D

Kysyjille vastaisin

..kertoisinko köyhyyden (lama, lomautukset) vai sen kaiken rikkaude-e-een (luonto, ihmiset), kunnes löysin vastaukse-en!

Siniset on silimät… eiku tarkoituksena olis antaa pariin Islantiin liittyvään kysymykseen vastaus, joista toivottavasti on apua muillekin kuin kysyjälle. Islanti on itelleni jo sen verran arkea, että vaikea kertoa sellaisista ihan perusjutuista, ellei varta vasten kysytä. Omistettu anonyymille kysyjälle siispä.

En ole vielä reissuillani kerinnyt tuonne Islannin “pyrstöön” ( siis se uloke jos katsastaa kartasta), jossa Patreksfjörður sijaitsee. Kokemuksen perusteella sanoisin että kannattaa varautua todella, todella pieneen kyläpahaseen, jossa talot rapistuvat (viehättävällä tavalla) ja elukat kirmailevat. Jos Patreksfjörðurissa on ruokakauppa JA/TAI apteekki JA/TAI kahvila, voidaan se laskea jo megacityksi. Ei millään pahalla siis, maisemat ovat taatusti mahtavat, vaellusvaatteet ja erämieltä mukaan! Kesällä turistit herättävät kuitenkin paikan kuin paikan kuolleista.

Hintataso. Kaikkia on varmasti peloteltu, kuinka Islanti on kallis maa. Olikin, vielä reilu vuosi sitten. Kruunun kurssi on tipahtanut yli puoleen entisestä arvostaan, että ei kun eurot taskuun ja hymy persiiseen! Ei vais, hienovaraisuus kunniaan, ei niillä euroilla ihan kauheasti kannata leveillä. Ruokakaupoissa ja ravintoloissa ei missään nimessä ole Suomea kalliimpaa, päin vastoin etenkin ruokakaupoissa ruoka on huomattavasti halvempaa. Islannin halvimpia ruokakauppoja (Nettó, Bónus, Krónan) löytyy kyllä ympäri maata. Jotain hintoja jotka ovat päähän pinttyneet sen verran, että osaan ne tähän listata:

• Iso leipäpaketti 150 kr
• 2l kokis 200 kr
• Litra bensaa (ei syötäväksi) 140-165 kr
• Litra mehua 98 kr
• Kurkku en muista mutta varmaan puolet siitä mitä Suomessa
• Jugurttitölkki 79 kr (suosittelen maistamaan Skyriä, nam!)
• Litra maitoa 96 kr
• Kaljatuoppi baarissa 700 kr

Lihaa en osta joten sen hinnasta en tiedä.

Kruunun kurssi on tällä hetkellä 177 !!!(1e=177kr) Aivan hullua. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kun Islannilla meni vielä hyvin oli kruunun kurssi 80. Silloin mulla ei olisi ikinä ollut varaa asua täällä. Kruunuhinnat saa muunnettua euroiksi vaikean ja monimutkaisen yhtälön avulla: Hinta kruunuina (jaettuna) Kruunun kurssilla ==> Hinta euroina. Esim. litra mehua 98kr/177=0.55euroa! Ei paljon lompakkoa kirpaise :—D kruunun kurssia vai seurata esim. Kaupþing-pankin nettisivuilta. (BTW kruunun kurssin seuraaminen on ollut vuoden mittaa yksi lempi harrastuksistani)

Että tervetuloa vaan Islantiin, kannattaa varautua todella napakkaan tuuleen, mutta voin luvata, että lempeitä kesäpäiviäkin on tulossa. Islantilaiset on ihania, kylähulluja kaikki tyynni.

Tulevaisuus.

Kas, siinä pelottava ja äärimmäisen ahdistava sana. Ainakin, jos ei satu tietämään omasta sellaisestaan juurikaan mitään. Pari päivää sitten saatiin vuokranantajalta tietää vihdoinkin varmuudella joku päivämäärä, jolloin meidän pitää muuttaa tästä kämpästä. Kesäkuun lopussa. Jostain ihmeen syytä musta on sittenkin alkanut tuntua, että muuttaminen saattaa olla ihan hauskaakin. Jos löytäis vaikka vähän keskustammasta jonkun mukavan kesäunelman. Sohvan ja sängyn kantamisesta alas kapeita pikku portaita ei tuu kyllä hauskaa. Pitäisköhän alkaa jo treenaamaan habaa punnerruksilla? Tulis tarpeeseen muutenkin. Sovittiin poikakaverin kanssa alustavasti, että asutaan Islannissa lokakuun loppuun. Sen jälkeisen ajan ajatteleminen tuntuu ahdistavalta ja surulliseltakin.

Reykjavikissa vietetään tässä kuussa kulttuurifestivaalia nimeltä Listahátíð í Reykjavík. Muutoin olen festivaalit onnistunut tehokkaasti missaamaan, lukuun ottamatta ympäri kaupunkia järjestettäviä “olohuonekonsertteja”.

Eilen perjantaina käytiin Wn kanssa tsekkaamassa yksi Islannin tämän hetken suosituimmista yhtyeistä FM Belfast, joiden esityksissä on joka kerta roppakaupalla iloisuutta ja huumoria.  

Ja kylläpä vain, olimme keskustassa, kirjaimellisesti ja ihka oikeasti jonkun perheen olohuoneessa. Ehdottomasti yksi huvittavimmista tekemistäni asioista pitkään aikaan, sai nauraa ihan kunnolla kun bändin soittaessa, kävivät taustalla talon isäntä ja emäntä keittiöstä ujosti kurkkailemassa ja nappaamassa kuvia vanhalla filmipokkarillaan. Keikan loputtua emäntä toi vielä perheen vieraskirjan kaikille signeerattavaksi. “Voi että, kyllä nyt riittää sukulaisille kerrottavaa!” ajatteli naikkonen kenties, siinä ujosti kikatellessaan.

Vain Islannissa tällainen naiivi ja suloinen pikku idea voi toimia ja onnistua, ilman että tilanne riistäytyy käsistä tai talon omaisuus rikotaan/ varastetaan. Mutta olohuoneen mattonsa talon emäntä joutuu ehkä pesemään.

Entä tänään? Käytiin Wn kanssa sairaalassa ensiavussa, kun toi yks  kaatoi kiehuvaa vettä reidelleen ja aiheutti melko suuren palovamman. Rakastavana tyttöystävänä istuin tietenkin vierellä, lukien Vanity Fairia. Ja yhdessä poistuttiin, W hyvinvoivana ja reilut 200 euroa köyhempänä.

Hyvää yötä, piltit

Työkaveri oli ihan oikeassa, kun sanoi ettei Islannin yöt muutu kuin vaan valoisammiksi kesää kohti mentäessä. Mun mielestä tää homma alkaa kuitenkin saada jo naurettavia piirteitä. Aurinko paistoi lämpimästi koko eilisen, sitten käväisi nopeasti meressä ja nousi takaisin taivaalle. En tiedä, onko tää kenenkään mielestä mielenkiintoista, mutta itse en jaksa kun ihmetellä. Varsinkin, kun pääsee töistä kuuden jälkeen aamulla, on tosi vaikeeta pitää nuppi jotenkin kasassa ja unirytmi edes jokseenkin normaalina. Nukkumaan, Laura, nukkumaan…

Tän kuvan otin kun heräsin päikkäreiltä ennen töihin lähtöä, 15. toukokuuta klo 22:32

Ja nyt makailen sängyssä, jalat ja koko kroppa huutaa väsymyksestä, mutta aivot sanoo että nyt on aamu. Odotan että jonkinlainen pieni informaatio kulkeutuisi kalloon ja kertoisi, että nyt on ilta tai no, ainakin mun yöunien aika. Se on vaan aika vaikeeta, kun ulkona näyttää tältä:

16. toukokuuta 06:27

Niin, että hyvää yötä vaan kaikille!

T: Yks unilääkitystä kaipaileva

Islannin ympäri neljässä päivässä

Nyt se on sitten tehty. Neljä päivää saattaa tuntua nopealta, mutta siinä ehti ihan hyvin nähdä kaiken tärkeimmän. Jos vaeltelu sun muu luontotutkailu ja lomailu kiinnostaa, se on asia erikseen. Vielä nyt toukokuussa on ilmat Islannissa kyllä sen verta karmeat, että jokainen autosta poistuminen oli aikamoisen vaatteisiin hautautumisen takana. Ja se tuuli, joka sai autonkin heilumaan.. Sen voi ymmärtää vain jos on sen itse kokenut. En tosiaan osannut varustautua asiaankuuluvalla tavalla, Reykjavikissa puihin on jo kovaa vauhtia puskemassa lehdet, aurinko paistaa ja maa vihertää, mutta jokseenkin kaikkialla muualla Islannissa on talvi! Ihan oikea keskitalvi, lunta sataa, tuulee ja on kurjaa, pimeää ja kylmää. Kyllä tuli reissun aikana useaan otteeseen ihmeteltyä, kuinka joku jaksaa niissä olosuhteissa asua vuodesta toiseen.

Ja nyt lätinät sikseen ja kuvia ruutuun. Yritän antaa kuvien puhua puolestaan, mutta ku oon tällanen höpöttäjä että tekstiä vaan tulee :(

Päivä 1

Lähdettiin kiertämään Islantia järjestyksessä etelä-itä-pohjoinen. Rvk-Vik osuudesta olen jo kirjoitellut aikaisemmin joten siirrytään nyt ykköstietä kauemmas, kaakkoon.

Ihan Ykköstien kupeessa sijaitsee jäätikkölaguuni (bikinit mukaan tytöt!), jossa Vatnasta irtoavat valtavat jäälohkareet kerääntyvät ensin laguuniksi ja valuvat siitä sitten jokea pitkin mereen sulamaan. Eräänlainen jäätikön hautausmaa, siis. Joitain (mutta ei esim. itseäni), saattaa kiinnostaa, että näissä maisemissa on kuvattu yksi James Bondikin.

Yöpaikaksi löydettiin n. 10km päässä laguunista guesthouse Hali, joka maksoi 2500kr eli reilu 10e per yö! Aivan ihanat idylliset huoneet, joissa tuoksui oikeen kesämökkimäinen tuore puu (+merinäköala). Reissuun kannattaa ottaa oma makuupussi mukaan, niin majoituksen saa aina vähän halvemmalla. Oltiin varauduttu mihin lie parakkimajoitukseen makuupusseinemme, mutta saatiinkin oma huone pehmoisella parisängyllä ja tyynyt kuuluivat joka yöpaikassa hintaan. Ei paha hinta-laatu-suhde.

Wimppa osti ton lunnin mulle reissusta ja käytti sitä aina piristämään mua jos olin väsynyt ja kärttyisä. Hyvin toimi, ja mä kun luulin kypsyneeni sitten viisivuotiaasta.

Päivä 2

Päivä kului mutkitellessa Islannin itärannikon ehkä maailman mutkaisinta tietä, kun joka ikinen vuori piti kiertää erikseen. Ja huh, niitä riitti. Ei tyydytty Egistadirin huikaisevaan city-elämään, vaan päädyttiin siitä vielä itään, Seyðisfjörður nimiseen satama”kaupunkiin”. Suosittelen tätä paikkaa ihan ehdottomasti kaikille, jotka Islantiin tulevat ajelemaan. Se oli kaikkea sitä, mitä Islantilaiset pikkukaupungit ovat parhaimmillaan: outo, ihmeellinen, mielenkiintoinen ja kaikessa epätavallisuudessaan todella hellyyttävä, melkeinpä vähän satumainenkin. Seyðisfjörður oli täysin vuorten ja meren saartama ja sinne johti vain yksi tie lumisten vuorten yli. Ja jos kaikki tämä ei vielä vakuuta eriskummallisuudesta, niin nukkekotimaisen pikkukaupungin satamassa seisoivat vielä isot risteilylaivat. Cinderellaa ei valitettavasti näkynyt, mutta Seyðisfjörðurin satamasta lähtevät risteilyalukset Färsaarille, Norjaan ja Skotlantiin. En voi kuin ihmetellä, miten tämä maailman perimmäisin ja kaukaisin kolkka on valikoitunut risteilijäsatamaksi.

Entä yöpaikka? Jos oletitte jotain normaalia yömajaa, olitte väärässä. Ostimme talon. Yhdeksi yöksi tosin, neljään pekkaan hinta oli reilut 10e/hlö. Ei paha kaksikerroksisesta neljän makuuhuoneen luksustalosta. Only in Iceland…

Suosittelen myös käymään kahvila/baari Lárassa, jossa kahvilan omistaja, vanha merimies, kertoo sinulle humalassa tarinoita matkoiltaan, tarjoaa ilmaista nimikkokaljaansa ja Brännevin-snapseja. Älä kuitenkaan kerro olevasi Suomesta, silloin saatat altistua viinanhuuruisille iskuyrityksille. Lárassa on myös hauskin koskaan näkemäni seinäkello.

Päivä 3

Kohti Mývatn-järveä. Kovasti ylistetty ja kehuttu turistikohde, vaikka Suomen järvet hakkaa Mývatnin ihan miten päin vaan. Uitiin paikallisessa Sinisessä laguunissa, joka oli oikein rentouttavaa matkan päätteeksi, mutta muuten Mývatn ei vastannut odotuksia. Sitäpaitsi siellä oli jäätävän kylmä ja satoi lunta! Koko järvikin oli umpijäässä. Parasta päivässä oli Dimmuborgir, jonka jylhien laavatornien keskellä luulin olevani Sormusten herran Frodo matkalla Mordorissa. Norjalainen kamala hevibändi Dimmu Borgir on myös ottanut nimensä kyseisestä paikasta, joten ilmassa oli myös nahkan ja niittien katkua. Heawy medal!

Päivä 4

Aloin olla jo ihan kypsä katselemaan vuoristoa vuoriston perään. Pikku paussi Akureyrissä, muuten päivän missiona oli lähinnä kotiinpääsy. Yksi ihana kahvila löydettiin, siniset seinät ja kaksi tornia katolla. Disney disney.

 

Yksi juttu unohtui: Toisena päivänä käytiin vielä etsimässä (ja kenties vähän löytämässäkin) matkaoppaan hehkuttama, kuuluisa ‘The Great Icelandic forest’. Naurunremakka autossa oli melkoinen, kun kilometrejä oli taittunut jo useita ja ikkunoista näkyi vain metrisiä istutettuja, harmaita kuusia. No löytyihän se “metsä” sitten, olisivat nyt kuitenkin voineet tajuta istuttaa edes ikivihreitä kuusia… Loppuun vielä matkan herättämä mietelause, joka ei välttämättä aukene Islannissa reissaamattomille:

“Trying to find the Great Icelandic forest is just like finding the main shopping street in any town in Iceland”

Yöpahoinvoivan yötyöntekijän yötön yö

Yö, yö, yötä ja päivää kaikille, kun en oikein varmaksi osaa sanoa kumpi nyt on. Taas olen tän viikonlopun Kaffibarinnissa töissä, ja unirytmi on niin epänormaali kun olla ja voi. Eilen oli töissä ensin ihan kamalaa, teki mieli itkeä ilman syytä ja energiajuomien lipittäminen tyhjään vatsaan alkoi oksettaa ihan kivasti. Sitten kehkeytyi työkavereiden kanssa pari kivaa keskustelua ja piristyin. Ja asiakkaita oli verrattain ihan älyttömän vähän! Ette arvaakaan kuinka onneni kukkuloilla olin. Ainiin, kysyin vuoropäälliköltä jos se joskus vois opettaa mulle vähän baarimikon hommia, niin voisin työskennellä välillä tiskin takanakin. Mainio mahdollisuus saada täydennystä CV:hen.

On ihan järkyttävää, kuinka valoisaa täällä alkaa olla ympäri vuorokauden. Ollaan vasta toukokuussa ja öisin hädin tuskin ehtii tulla pimeää, kunnes aurinko alkaa nousta joskus kolmen maissa. Kantelin laseja vielä kovaa vauhtia, kun aurinko oli jo noussut ja asiakkaat poistuivat melkeinpä kirkkaaseen päivänvaloon sulkemisaikaan viiden jälkeen. Kyllähän nyt herranjesta Suomessakin on valoisat kesät, mutta tällaista en ole kyllä nähnyt! Huomautin asiasta työkavereille, jotka naureskellen kysyivät että vietänkö kenties ensimmäistä kesääni Islannissa ja kertoivat että tilanne ei taida tästä kun vain pahentua kesää kohti.

(Kuva otettu meidän keittiön ikkunasta pikkasen kuuden jälkeen aamulla, kun olin tullut just töistä kotiin.)

Wimin belgialaiset kaverit ovat myöskin lennähtäneet meille kylään, ensi viikolla lähdetään huristelemaan autolla koko Islannin ympäri!

[EDIT] Lauantaiyönä oli vielä pilvetöntä, niin aurinko paistoi kivasti simmuihin kun taksissa matkustin kohti kotia.