Eilen palasin kolmen viikon ihanan Suomi-loman jälkeen takaisin Islantiin, ekaa kertaa suoralla lennolla vieläpä. En voi muuta sanoa kun että oli kerrassaan luksusta, vaikka eräs orastavan puberteettinen jenkkipoika istuikin viereeni haisten melkoiselle jalka- ja tiesmille hielle. “May I introduce you to this product?” teki mieleni kysyä ja kaivaa kassista lahjapaketoitu Cliniquen Happy- deostikki miehille. En kuitenkaan tehnyt sitä ja hyvä niin, nyt saan asua saman katon alla kerrankin hyvältä tuoksuvan miehen kanssa!
Ihan vahingossa ostin myös itelleni yhen jutskahommelin. (Kenzo 7:15am in Bali EDT) Kenzon vakoilijat olivat näemmä kuuntelemassa, kun sanoin että haluisin lämpimän ihanan trooppisen tuoksun, joka saisi ihon tuoksumaan samalle kuin etelänmatkalla auringonlaskun aikaan illalla, kun on hikoiltu, lekoteltu ja nautittu elämästä polttavankuumalla rannalla. Ja kuten ikkunasta huomaatte, tänään on Reykjavikissa juuri vastaavanlainen ilma.
Vielä yksi, pelottava asia. Norja houkuttelee mua luokseen. Maagiset pohjoismaiset voimat haluavat täydentää kulkemani kehän Suomi-Ruotsi-Tanska-Islanti (+Norja-Suomi) =>TÄYSI NOIDANKEHÄ ymmärrättekö!!! Mua pelottaa.
Ai siis mitä?? No sitä, että joka kerta kun lennän Norjan yli/Norjan kautta, näyttää siellä niin satumaisen kauniilta, että tekee mieli piipahtaa sielläkin. Kattokaa ny:
Ja viimeisimmällä kerralla vielä suoraan Norjan vuoristojen yli, oli jumankauta semmosta kumpua, töyssyä ja kukkulaa että siellä voisi pyöriä erakkona viikkokausia.
Islannin yli lentäessä sattui olemaan niin aurinkoista ja pilvetöntä, että sain kunnian nähdä Vatnajökullin kaikessa upeudessaan.