Minä. Itsestäni.
Olen vihdoinkin alkanut uskaltaa avata suutani islanniksi, ja jos jossain joku erehtyy puhumaan minulle islantia (niin kuin ihmiset yleensä tekevät, suomalaisissa ja islantilaisissa on todella paljon yhdennäköisyyttä), ensimmäinen lauseeni ei välttämättä ole “öö..Sorry? *änkyti* I don’t speak icelandic :)”. ESIMERKIKSI tänään lääkärissa hoidin koko pitkän alkuhaastattelun islanniksi! Toisin sanoen ymmärsin lääkärin kysymykset tai jos en kysymyksiä niin sitten niiden selostuksen islanniksi, ja sukkelasti vastailin samaisella kielellä! Se tuntui kivalta, islanti on hassu kieli puhua. Tuli myös sellainen “jes, olen integroitunut tänne” fiilis. Ymmärrätte varmaan.
Lääkärisetä oli oikein viehättävä vanha mies, joka kertoi, että mahassani/suolistossani saattaa olla loiseläin. Jepjep. Itseasiassa toivoisin sitä, se olisi helppo hoitaa ja potkaista ulos loisimasta. Testituloksia odotellessa.
Tässä kuva jostain parasiitista. Pelätä vaiko nauraa? 
On se ihan sulonen<3
Tekstit
3 kommenttia:
Voin kuvitella tolle parasiitille puhekuplan jossa lukee "MOI"
no hui, koitahan sie kuule nyt parantua ja heti! vaik ois kuinka symppis parasiitti :D etkös muuten kohta ollutkin jo tulossa suomeen, pääsiäinen koittaa ja muista sit jkl-vierailukin :) - marika
ja sitä piti myös sanoa että ihana tunne tuo kun huomaa osavaansa avata suunsa ja puhua ja ymmärtää :) hianoa!
Lähetä kommentti