New York, osa 2

17.2

Coney Island. Kaunis, suuri hiekkaranta ja vuosikymmeniä sitten loistossaan ollut huvipuisto. Illalla Broadwaylle teatteriin. Sitä ennen syömään Mäkkäriin, joka oli hervoton, kolme kerrosta korkea!! Sitten katsomaan You're Welcome America: A Final Night With George W. Bush, tähtenä ehdottomasti meikän lempparinäyttelijä Will Ferrell <3 Nauroin esityksen alusta loppuun. Willie on mah-ta-va.

        

Näytelmän jälkeen Applebee’s ravintolaan. Ruoka oli oksettavaa rasvamössöä. Tilasin 2dl keiton ja mietin vaan, miten keittoon saa tungettua niin hitosti oksettavaa rasvaa, ei mitään ravintoarvoja, vaan oksettavaa rasvalillua. Poistuttiin W:n kanssa molemmat tyytymättöminä ja pahoinvoivina kotiin paapimaan.

18.2

Aikainen herätys ja NBC studioille jonottamaan stand-by lippuja Conan O’Brieniin. Saavuttiin paikalle 08:45 ja jonotuksen oli määrä alkaa 09:00. Siellä oli kuitenkin jo pitkä jono ihmisiä, mutta saatiin silti stand-by liput nro 77 ja 78. (Eli stand-by lippujen omaavia päästetään numerojärkässä niin paljon sisään, kun “oikean” lipun saaneita jättää tulematta). Ei jaksettu yrittää sisäänpääsyä noin huonoilla numeroilla, joten taas Williamsburgiin olemaan valkoisia altsu-nuoria. Yritin löytää simmulaseja, mutten löytänyt mieluisia. Käytiin myös SoHo:ssa tekemässä shoppingia. Lompakko tyhjempänä aikaisin kotiin nukkumaan, jotta jaksaisi lähteä jonottamaan seuraavana päivänä aikaisin. Niin, ja Wimppa haki kasoittain roskaruokaa jota ahdettiin pikku masuihimme taas sängyllä. Vain televisio puuttui.

19.2

Digikamsu unohtui taas kotiin. W lähti kuuden aikaan aamulla lippujonoon, minä subwaylla yksin (!) perässä joskus ennen ysiä, kyllä jännitti. Saatiin liput 37 ja 38, sinä iltana tulematta jätti 61, joten päästiin katsomaan toiseksi viimeistä Late Night with Conan O’Brien nauhoitusta! Conan muisteli reissuaan Suomeen, ja mun teki NIIIIN mieli huutaa “Suomi!”, mutten saanut tilaisuutta :(

Ennen NBC Rainbow roomiin astumista mentiin Staten Islandiin lautalla, joka lipui Vapauden patsaan ohi. Sain myös ihastella mereltä käsin Manhattania ja saastepilveä sen ympärillä. Staten island oli melkoinen jenkki-rupulähiö!

20.2

Sicko. Yhtäkkiä tuli tosi kipeä olo, joka rööri tukossa ja pehkuissa koisiminen tuntui houkuttelevammalta kuin mikään New Yorkin ihme ja kumma. Kampesin itseni kuitenkin illalla Guggenheimin taidemuseoon, enimmäkseen kulutin aikani siellä flunssan kiukustuttamana haukkumassa ja halveksumassa taideteoksia. Huppu päähän ja nokka pystyssä Picassojen ohi. No ei ehkä Picassojen, mutta jos joku kinkki ottaa lyijärin ja piirtää sillä pari suttua paperille ja kehystää sen, ni sori nyt vaan jos en kauheesti jaksa arvostaa sen suurta visiota. Mutta oli siellä yks tosi makee valokuvasarja.

21.2

Rästipäivä. Viimeinen kokonainen päivä nykissä, joten koitettiin hoitaa kaikki, mikä oli vielä jäänyt näkemättä tai ostamatta. Ensiksi WTC. Alue oli kuitenkin jotakuinkin kokonaan paketissa, paketin sisältä kuului rakennuskoneiden jyrinää. Sille paikalle tulee joku samperin Freedom tower. Takaisin Times squarelle, löysin viimeinkin laukun katukojusta, maksoi $10 ! Teki mieli myös feikki-designerlaukkua. Ens kerralla. Illalla Empire state building, maksaa muuten $20 nykyisin päästä sinne huipulle. Helvetinmoista rahastusta, sanoisin. No, näköalat 86. kerroksen korkeudesta olivat kuitenkin näkemisen arvoiset. Tossa yhdessä kuvassa sinisenä hohtava alue on Times square; eläköön sähkö, eläköön 2000miljoonaa luxia!

 

Ja joo, mulla on korkeanpaikankammo, pelotti ihan kivasti tuolla katolla. Onneksi ei tuullut, sillä joka kerta kun puhalsi vähänkin, olin varma että tuuli puhaltaa mut ton kaiteen yli.

Kinkkikaupunkiin syömään kinkkistä, mutta en taaskaan saanut kevätrullia tai friteerattua banskua! :((

22.2

Lähtöpäivä. 7 päivän subwaykortit oli kulutettu, joten käveltiin Central Parkin läpi TSQ:lle. Lopputalvi ei kenties ole kaunein vuodenaika vierailla kyseisessä puistossa, mutta oli silti hienoa nähdä se. New Yorkin keuhkot. Käytiin Strawberry fieldsillä haukkumassa Yoko Onoa ja sitä kuinka se rahastaa kuolleella aviomiehellään. Yoko lahjoitti miljoona dollaria? Omasta pussistaan? Joo ihan varmaan.

Satoi, ja oli muutenkin hyvä päivä lähteä. Mun jalkoja särki niin, etten olisi jaksanut enää kävellä. Linkutin kuitenkin yli 50 korttelinväliä keskustasta hostellille. Käveltiin pitkin Broadwayta, joten oli ihan kiva tarkkailla meininkiä ja ihmetellä ihmisiä jotka puhuvat (huutavat) itsekseen ja arvatenkin pitävät sitä normaalina käytöksenä.

Imäätsin ool the pipo-o-ool…!

Keskuspuiston  eläintarhassa, ihmettelemässä missä ne kaikki Madagascarin eläimet; kirahvi, hippo, leijona ja seepra on? Kai ne karkas sitten oikeesti.

Bai bai New York, olit todella ihana kaupunki, luulin että olisit uhkaava ja liian suuri, mutta olitkin ystävällinen, eloisa ja turvallinen. Kaipaan kuitenkin kaksikerroksista vessapaperia, jota on jopa islannissa jossa on ehkä 3 täysikasvuista puuta pääkaupungin ulkopuolella.

Jenkkilästä mieleen jäivät erityisesti:

• Yksikerroksinen WC pap
• Jättipyllyille suunnitellut jättipöntöt
• Yksi nähty torakka
• Kohteliaat ihmiset jotka käyttivät islantilaisille tuntemattomia sanoja “excuse me”, “I’m sorry” ja “Thank you”
• Äänekkäät mutta kohteliaat, huumorintajuiset ja eloisat africanamericcalaaset, ja tunne siitä että minun olisi ehkä pitänyt syntyä mustana
• Aurinkoiset päivät ja hyytävän kylmät yöt

Yo!