maanantai 1. joulukuuta 2008

Olen henkissæ!

Olen pahoillani ja pettynyt ettæ olen estynyt kirjoittamasta blogiini næin pitkææn aikaan. Ei sillæ ettei asiaa olisi, pæinvastoin kokoajan tekisi mieli kirjoitella ja lisæillæ kuvia. Tæssæ lista syistæ miksi en sitæ ole tehnyt:

- Olin koko viime viikon kuumessa, kykenemættæ edes nousta sængystæ. Tæstæ kiitos kuuluu ystævælleni Wimille, joka toi minulle mukavan viiruksen Belgiasta

- Tentit painavat pæælle, tællæ viikolla vielæ kaksi (2) tenttiæ (Orðaforði eli kielioppi ja Itseopiskelukurssi, islantia kaikki tyynni)

- Tietokoneeni hajosi eli meni niin sanotusti paskaksi. Onneksi eræs n.2000GB TimeCapsule pelasti tiedostoni, mutta armaalla Acerillani ei voi enææ næpæyttææ yhtækææn kirjainta. Sen saa kyllæ pæælle ja tiedostoihin pææsee kæsiksi, mutta se temppuilee ja kæyttæytyy varsin oudosti eikæ næppæimistö kirjoita enææ minun tuntemiani aakkosia. Pitææ siis odottaa ettæ pææsen joululomalla suomeen formatoimishommiin!

Tænææn tæællæ yliopistolla esiintyi FM Belfast niminen islantilainen yhtye, samainen orkka lopetti Iceland Airwavesin Nasa-nimisessæ baarissa. Voi niitæ aikoja.... silloin mulla oli niin mukavaa. Oli kyllæ nytkin, tultiin Wimin kanssa varta vasten sitæ kuuntelemaan ja oli aivan yhtæ hyvæ kuin viime kerralla. Tai ainakin melkein. Tarjolla oli myös ilmaista sienikeittoa, mutta siihen paskaan en koskenut.

Nythæn teitæ kiinnostaisi kuulla kuinka mulla ja ulkomailta toimiteltulla poikaystævællæni menee, eikö vain?? NIIN juoruja sitæ vain janotaan...? Hmm, mitenköhæn heillæ menee? Kenties heittelevæt toisiaan lautasilla ja raivoavat? Tai sitten ratsastavat rannoilla valkoisilla hevosilla ja silittelevæt pehmoisia pupusia samalla kun kuiskivat herkkiæ rakkauden sanoja? Niin niin, enpæ kerro oikeaa vastausta, hah!

Mutta kerron sen, ettæ joskus miehistæ on verratonta apua. Reykjavíkin kadut ovat tæynnæ mustaa jæætæ, mikæ on melko petollista minulle uusissa SthlmDG nais-sipsutuskengissæni. Hyvin useaan otteeseen meinasin lennellæ jos minnekin suuntaan ja yhden kerran otin jo 2cm vajaa perskosketusta asfalttiin, kunnes kenties amerikkalaisen jalkapallon harjoittama mieskæsi tarrautui kæsivarteeni ja pelasti minut jo læhes varmoilta lipoilta. Kiitos.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

mä jo pelästyin et islannin heppa söi sut ku ei susta kuulunut!

munki läppäri on rikki, ei toista äänitiedostoja :( eli ei musaa.

ja kyl tääl suomeski tapahtuu vaik mitä! tänäänki smakin lucas meni mun kaa samalla ratikalla, heti ajattelin et pitää sulle kertoa :D

terveisin Luppa eiku Lupan isosisko