Megapaljastus nro. 2

Kun kerta tässä on nyt paljastelemaan ryhdytty, niin antaa mennä sitten. Itse ehkä tämän kakkospaljastuksen yhteydessä kyseenalaistan tuon "mega-" etuliitteen, mutta oletan että jotkut minut tunteva ihmiset saattavat shokeerautua tästä paljastuksesta hyvinkin. Se ei ehkä nimittäin ole kovin lauramaista käytöstä.

Juttuhan on siis niin, että minä, Laura I. Lukander olen alkanut uuden harrastuksen. Uuden harrastuksen nimi on "kutominen". Ollakseni hieman spesifistisempi kyseessä on siis villasukkien kutominen. Kyllä vain, annoin pikkusormeni tähän varsin addiktoivaan pikku puuhaan ja nyt kaapissani on luurankoja kolme paria. Vielä neljäs sukkapari pitää saada valmiiksi ennen joulua. Tai ehkä viisi, mutta se viides pari kuuluu henkilölle, josta en ole vielä ihan varma ansaitseeko hän laurakutoiset villasukat. No, toisaalta langat on hänelle jo ostettu, että jos hänen postilaatikkoonsa ei joulun alla kilahda sukkia, niin uutena vuotena viimeistään.

Ensimmäisen parin tein pesuainemiehelle, koska haluisin olla romanttinen ja sanoa "Elämäni ensimmäisen sukkaparini tein Sinulle". Toinen syy siihen oli myös, että jos sukista tulee rumat ja paskat, onpahan siihenkin sitten tekosyy. Toisen parin tein itselleni vähän pienemmillä, 3,5mm puikoilla. Niistä tuli hienot. Viimeisin pari on mamille, ne on marjapuuron väriset, mama tykkää sellaisesta. Syytä ois ainakin. Laittaisin tähän kuvan, jossa ylpeästi esittelen aikaansaannoksiani, mutta en voi, sillä jos pesuainemies vilkaisee blogiani, hän näkee kuvan ja salaisuuteni saattaa paljastua.

Sukan kutominen on muuten ihan sika kivaa, kannattaa kokeilla. Eikä se kantapää ole vaikea.


Tässä kuva meidän ihanassa, paljonpuhutussa kahvilassa pidetystä kansainvälisestä marttakerhosta.