Snæfellsnes

3. Lokakuuta

Autovuokraamoista oli halvimmat autot jo menneet, joten pyysin kaverin kaverilta (aina se luotettavin lähde) jonkin privaattihenkilön numeron, joka vuokraa omaa autoaan halvalla (kuulostaa luotettavalta, eikö?). Aamulla kauniissa auringonpaisteessa, joskus klo 9 jälkeen saavuimme miehen ovelle, ulos asteli erikoinen vanha hippi risoissa farkuissaan, kertoi hetken mielipiteitään suomen koulusurmista, aseistariisunnasta ja hitlerin suunnitelmista, ja vuokrasi sitten meille autonsa. Auto oli komea neliveto, vähän rämä, bensasyöppö monstertrukki. Mutta päästiin ihanalle reissulle Snæfellsnesiin, eli tänne:


Kierrettiin yhden päivän aikana toi kieleke,plus sitä ennen poikettiin "oikealle" eli öö... itään, tsekkaamaan Barnafoss ja laavakentät, höyryävä tehdas (jossa saatiin kuvia vesisumusta) joka toimittaa siis vesienergiaa islantiin ja joka puolella pulppusi kiehuva vesi ja ilma oli täynnä höyryä, niin että kun Wim seisoi 2m päässä musta, huusin " WIIIIIIIMMMM where are you??" paniikinomaisesti. Ja myös nähtiin niin säälittävän pieni "kaupunki" ja niin säälittävä nähtävyys nimeltä Snorris pool, etten taida jaksaa niistä enempää mainita.







Emme menneet meren alittavan tunnelin kautta, vaan valitsimme maisemareitin. Viimeisessä kuvassa huomatkaa Wim, joka mielestäni näyttä tietyömaa-merkin hahmolta.



Vesi syöksyää laavakentän alta



Barnafoss. Nimi tulee putoukseen pudonneen kahden lapsen muistoksi.


Maalaus vai valokuva? Taustalla näkyy kaksi jäätikköä, toisen nimi on muistaakseni Eíriksjökull.





Matka jatkui, tuuli oli tuskallisen kova kun päästiin kielekkeelle. Autossa oli kuitenkin lämmin eikä maisemissakaan ollut kauheasti valittamista! Vitsi, mä en voinut lopettaa tuijottamasta noita lumisia vuoria... Niiden muodot tuli niin kauniisti esiin ohuen lumen alta.
Ja meijän auto kilpailee maisemien kanssa! (Voittaako?)


Population:3




Normikokoinen islantilainen maalaiskaupunki...



lumipeitteisten laavakenttien keskellä oli pakko pysähtyä kuvaamaan..



Huomatkaa natural arch!




Lotr meininkiä, A passage through the mountains! Upeimmat öiset maisemat ikinä.


Ja merenpohjan kautta kotiin!


Ennen Reykjavíkin tuhoavia katuvaloja sain vielä ihastella vihreitä revontulia... Suurimmat revontulet mitä oon nähnyt. Ja vangitsevan kauniit. Niitä tuijotellessa rupesin miettiä sanaa 'revontulet'.. sellanen satumainen ja ihana sana. Tulee mieleen kettu repolainen joka juoksentelee lapin hangilla, revontulten alla.
Ja sitä ajatellessa tuli ikävä Suomeen.