Ensilumi

Viime viikolla oli aika kivaa, matkailtiin Wimin kanssa ympäri Islantia ja tsekkailtiin mitä Reykjavíkin ympäriltä löytyy. Kovin kaukana ei käyty, koska piti ehtiä aina yöksi kotiin. Ehkä kesällä sit vois vuokrata auton ja mennä Islannin ympäri. Tai liftata.

Ensimmäiset päivät meni tekemättä mitään fiksua, mä olen hyvä tekemään ahkeratkin ihmiset laiskoiksi. 30. syyskuuta lähdettiin bussilla Akranesin kylään (kaupunkiin?) . Bussimatka maksoi vaan 280kr, vaikka oli melkein 1,5h ajomatkan päässä. Lähdettiin sinne koska haluttiin nähdä ne ihanat vuoret, jotka täältä Reykjavíkista näkyy vastarannalla, merenpoukaman toisella puolella. Aurinko paistoi suoraan niille vuorille ja ne näytti niin kauniilta, että oli ihan pakko lähteä. Matkalla nähtiin jotain todella kaunista: 


Jos joku mua vähänkään tuntee, tietää että vouhkaan aina Kentucky fried chickenin kanakoreista... Eläköön Ameriikka! (Lisämaininta: Nykyään en syö lähes koskaan lihaa, en käynyt KFC:ssä syömässä, viimeksi kun kävin se kana ällötti. Mutta silti vouhkaan siitä.)

KFC:llä lämmiteltiin tuulikaapissa ja odotettiin bussia. Sitten viimein päästiin perille hyvin, HYVIN tuuliseen Akranesiin.


Rannalla meinasin itkeä ja huutaa tuskasta. Stadiumista hankittu windproof-takki kuitenkin oletettavasti pelasti henkeni. Tai ainakin vartaloni jäätymiseltä.


Selvisimme hyytävästä Akranesista lämpöiseen kotiin. Kerrottakoon, että bussi kulki meren alittavan tunnelin kautta. Se oli jännää.

Seuraavana päivänä vuorossa oli karjalanpiirakoiden leipominen. Aikaisemmin olin jo varmistanut, että Islannista saa ruisjauhoja. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, että jossain maailman kolkassa ei muka olisi puuroriisiä. No, sitä ei kuitenkaan ollut. Lähellä sulkemisaikaa juoksimme kaupasta toiseen ja viimeiseksi käytiin katsomassa vielä thai-ruokakaupasta. Se oli viimeinen toivo ja sieltä onneksi löytyi jotain riisiä, jota myyjä aivan mahtavalla englannillaan lupasi puuroutuvaksi. Kenties vähän arvelluttava ajatus, suomalainen ja belgialainen leipomassa karjalanpiirakoita Islannissa thai-riisillä?




Huomatkaa isänmaallinen pukeutumiseni, sekä maitotölkki! MUU!
Ensimmäiseen pellilliseen lappasimme kenties hieman liikaa riisipuuroa (joka muuten onnistui hyvin, eikä onneksi sisältänyt eksoottista thai-makua)



Tyytyväiset leipurit ja työn tulos. Hyvältä maistui ja Wim lappasi ne suuhunsa sellaisella vauhdilla, että oletan niiden olleen hyviä. (no ok sain mäkin pari maistaa, tehtiin moninkertainen taikina)

Piirakoita väsätessä mulle tuli tosi suomalainen olo ja vähän ikävä. Kynttilä paloi ja hämmensin riisipuuroa, kunnes yhtäkkiä kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että ensilumi satoi juuri Reykjavíkiin. Joulu!