Perillä.

Terveisiä Islannista!
Alkushokki ja massiivinen kaaos painaa pahasti päälle näin ekoina päivinä... Päivä päivältä vähemmän kuitenkin. Kaaosta lievittää myös se, että sain kennitalan eli henkkaritunnuksen tänään. Kennitalan avulla olen olemassa ja saan paikallisen puhelinnumeron, netin, bussikortin, opiskelijakortin -kaiken.

Reykjavík on maailman läppirikeskus, mac book on varmaankin kiinteä osa paikallisten asukokonaisuutta, pistokkeita löytyy yliopiston joka pöydästä ja tietenkin luentosaleissa jokaista penkkiä varten on oma pistoke. Itsekin otan osaa tähän läppärikulttuuriin mun vanhalla paskalla Acerilla, mutta hei, tää on ihan kiva. Istun maailman ihanimmassa kahvilassa, musiikki soi kovalla ja neljä pariskuntaa tanssii jotain tangon tapaista. Äsken soi Björk. Olen niin onnellinen siitä, että Reykjavikista ei taida edes löytyä oksettavia pyllynpyöritys lihatiski joujou -baareja, vaan altsu on se juttu. Ja sehän sopii meikälle. Tätä mä tulin tänne hakemaankin, hassuja pieniä kahviloita, hassuja pieniä ihmisiä, hassuja pieniä taloja ja isoja maisemia.